Soijafileet omenamarinadilla

Vielä on grillikesää jäljellä! Itsehän en juuri koskaan grillaa, koska ei ole grilliä, ei grillauspaikkaa eikä myöskään suuria intohimoja minkään grillattavan ruuan suhteen. Tänä kesänä kuitenkin kaksi ensimmäistä järjestyi, joten piti sitten kehitellä jotain mukavaa syötävääkin. 

Kaikkien uusien, sinänsä houkuttelevien vegejuttujen sijaan päätin pitäytyä vanhoissa kunnon soijafileissä, jotka marinoitiin mahdollisimman herkullisesti. Ylipäänsäkin nyhtökaurat, kasvisjauhikset ja muut ovat totta kai mahtavia, mutta mielestäni perinteisissä soijafileissä, -suikaleissa ja muissa soijaproteiinivalmisteissa ei ole mitään vikaa niissäkään. Mausteiden pitää vain olla kohdallaan. Hiukan hitaampia ne toki ovat valmistaa, koska fileet pitää ensin keittää ja sitten on edessä vielä mahdollinen marinointi. Nämä ovat siis niitä kuivatuotteena myytäviä soijafileitä, jotka löytyvät yleensä samasta hyllystä esimerkiksi soijarouheen kanssa.

Hyviä ja ruokaisia näistä kyllä tuli. File imaisee marinadia itseensä tehokkaasti, ja suutuntuma on hyvällä tavalla lihaista. Savuaromi ei maistu tässä kovin voimakkaasti, joten jos sitä ei löydy kaapista, uskoisin tämän toimivan ilmankin.

Kuvausrekvisiittana näkyy myös kasvis-tofuvartaita ja taitaa jossain vilahtaa myös grillattu munakoiso. Niissä käytin kaupan valmista grillimarinadia, joka ei ollut erityisen hyvää ainakaan noissa vartaissa. Munakoisosta ja itse asiassa myös vartaiden herkkusienistä tuli sen kanssa tai siitä huolimatta mainiota.

Soijafileet omenamarinadilla

kymmenkunta soijafilettä

1 dl omenasosetta

1/2 dl soijakastiketta

1/2 dl rypsiöljyä

1 rkl omenaviinietikkaa

1 rkl siirappia

1 rkl valkosipulijauhetta

1 tl chiliä

1 tl nestesavuaromia

1. Keitä soijafileet pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Sekoita loput ainekset keskenään marinadiksi.

3. Laita fileet marinadiin ja marinoi jääkaapissa mielellään yön yli.

4. Grillaa.

Vaivalloisuusaste: Selkeä ja simppeli, mutta vie jonkin verran aikaa.

1-vuotiaan arvio: Jäi saamatta, kaveri oli ruoka-aikaan muualla. Ehkä fileet tuntuivat myös vähän hankalilta pureskeltavilta pienelle, vaikka kyllä tuolla purukalustolla näistä varmaan selviäisi.

Kesäinen vesimelonitorttu

Sää ei ole viime aikoina ollut ihan kesäisimmästä päästä, mutta ehkä kesää voisi yrittää houkutella esiin herkkuruuan voimalla? Tästä ei nimittäin jälkkäri enää kesäisemmäksi muutu: vesimelonipohja, jonka päällä on kookoskermaa ja marjoja. Perinteinen suomalainen marjakesä kohtaa tropiikin helteen.

Vesimelonitorttu on myös herkkujen tervellisimmästä päästä. Hedelmien ja marjojen lisäksi siinä on ainoastaan kookoskermaa.

Tämä on tosi yksinkertainen valmistaa. Vaativin kohta on ehkä vesimeloniviipaleen leikkaus. Kookoskerman vaahdotuskin sujuu nopeasti, ja sitten vaan ripottelemaan marjoja päälle.

Jos käytössä ei ole kokonaista (tai puolikasta) vesimelonia, josta saisi pyöreän keskipalan, reseptiä voi totta kai soveltaa myös muun mallisille vesimelonipohjille, joista syntyy sitten pienempiä leivoksia.

Ohjeesta tulee kaksi torttupyörylää.

Vesimelonitorttu

vesimeloni

pikkupurkki (n. 165 ml) kookoskermaa

mansikoita

(pensas)mustikoita

1. Leikkaa vesimelonin keskeltä kaksi pyöreää viipaletta torttupohjiksi.

2. Vaahdota kookoskerma.

3. Levitä kookoskerma vesimeloniviipaleiden päälle. Pikkupurkillinen riittää sopivasti kahteen pyörylään.

4. Ripottele päälle mustikoita ja halkaistuja mansikoita. Leikkaa tortut neljään osaan.

Vaivalloisuusaste: Helppo. Vesimelonin leikkuuseen on hyvä olla kunnollinen iso ja terävä veitsi, muuten menee kitkuttamiseksi. Kookoskerman vaahdotus puoletaan likaa yhden astian, mutta muuten tämä putoaa kategoriaan naurettavan helppo.

1-vuotiaan arvio: Arvioitsijalle kävi tällä kertaa niin ikävästi, että hän veteli tyytyväisenä päiväunia, kun aikuiset pistelivät koko herkun poskeensa. Ensi kerralla tarjotaan hänellekin. Päivitän sitten maistatuksen tulokset tänne.

Merellinen nyhtökaurasoppa

Vaikka kalakeiton nimessä ja pääraaka-aineena on kala, sen hyvä ominaismaku tulee itse asiassa pitkälti mausteista ja kasviksista. Tämän totesin, kun kokeilin tehdä kalakeittoa, jossa kalan paikalla onkin nyhtökauraa. Nyhtökaurahan sinänsä muistuttaa enemmän lihaa kuin kalaa, joten lopputulos on ehkä jonkinlainen kalakeiton ja lihakeiton välimuoto. Joka tapauksessa erittäin hyvä sellainen. Tätä teen ehdottomasti toistekin.

Idea tuli Facebook-ryhmästä, jossa joku vinkkasi nyhtökauran Saaristo-maun sopivan hyvin kalakeiton tyyppiseen keittoon. Nyhtökaurassa valmiina olevat mausteet eivät paljon tässä maistu, joten tämä onnistuu varmasti hyvin myös nude-mausta.

Täydennys 1.12.2017: Saaristo oli kausimaku, eikä se enää ole markkinoilla. Kannattaa siis käyttää nudea.

Tämäntyyppistä, perinteisen ja lapsuudesta tutun makuista keittoa olinkin kaipaillut repertuaariini. Vegaaniset keitot, joita olen tehnyt, ovat yleensä olleet makumaailmaltaan enemmän itämaisia tai esimerkiksi tomaattipohjaisia. Pavut tai tofu eivät välttämättä niin hyvin istu perunoiden ja porkkanoiden kaveriksi, mutta nyhtökaura selvästikin istuu!

Porkkanoiden ja etenkin perunoiden kuorimisessa ja pilkkomisessa on toki oma vaivansa, mutta tästä tulee keittoa kunnon padallinen, josta riittää useammaksi päiväksi.

Nyhtökaurasoppa kalakeiton tapaan

1 sipuli

6 perunaa

3 porkkanaa

öljyä

n. 1 l vettä

1 pkt nyhtökauraa (nude, koska Saaristo-kausimaku ei enää ole markkinoilla)

1/2 tl jauhettua maustepippuria (tai muutama kokonainen)

3 laakerinlehteä

1 prk kaurakermaa

nippu tilliä

suolaa

1. Kuori ja paloittele sipuli, perunat ja porkkanat.

2. Kuullota sipulia öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää porkkanat, perunat, vesi, maustepippuri ja laakerinlehdet.

3. Keitä niin kauan että perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Lisää nyhtökaura, tilli ja kerma ja kuumenna vielä kiehuvaksi. Mausta suolalla.

Vaivalloisuusaste: Arkiruuaksi vähän työläs mutta ihan mahdollinen, viikonloppuruuaksi ihan kohtuullinen.

1-vuotiaan arvio: Maistuu! Mausteyhdistelmä selvästi miellyttää, ja erityisesti perunan ja porkkanan palat menevät kaupaksi.

Pähkinäinen kikhernepata

Tämä on pitkään ollut yksi luottoresepteistäni. Syitä on monta: maistuu hyvältä, on erittäin helppoa valmistaa eikä ihan tällaista saa kovin usein muualla. Lapsen syntymän jälkeen en ole tätä kuitenkaan juuri tehnyt. Olin ehkä vähän unohtanut, miten helppoa tämä on. Lapsen ruokintaan tästä ei kyllä ollut suurta apua, kuten postauksen lopusta löytyvästä koemaistajan arvioista voi todeta.

Maapähkinävoi on yksi vegaanisen keittiön parhaista aarteista. Se sopii niin suolaiseen kuin makeaankin ja voi nostaa "ihan kivan" ruuan erinomaiselle tasolle. Lisäksi se on proteiinipitoista ja sisältää hyviä rasvoja. Energiaa siinä toki on paljon, mutta keksin heti huomattavasti huonompiakin tapoja saada saman kalorimäärän. Hämmentävää kyllä, blogissani ei ennen tätä ollut yhtään maapähkinävoita sisältävää reseptiä, vaikka itsestä tuntuu, että laitan sitä kaikkeen!

Tämä kikhernepata on tyyliltään afrikkalaishenkinen pitkälti juuri tuon maapähkinävoin ja muiden mausteiden takia. En tunne afrikkalaista ruokakulttuuria niin hyvin, että osaisin arvioida, tehdäänkö siellä oikeasti juuri tällaista ruokaa, mutta joka tapauksessa makumaailma ohjaa ajatukset sinne suuntaan.

Pähkinäisyyttä ruokaan tuovat myös cashewpähkinät. En ole keksinyt niille suolaisessa ruuassa juuri muita käyttötapoja kuin salaatit ja aasialaistyyppiset wokit, joten tämä tuo kivaa vaihtelua siihenkin.

Reseptin perustana on tämä Gogreenin afrikkalainen kikhernepata, josta olen tuunannut mittasuhteita ja mausteita omaan keittiööni paremmin istuviksi.

Lisukkeeksi sopii esimerkiksi kuskus. Se on mahtava lisuke etenkin siksi, ettei sitä tarvitse keittää erikseen vaan riittää, kun kaataa päälle vedenkeittimellä keitetyn veden ja antaa hetken hautua.

Pähkinäinen kikhernepata

1 prk kikherneitä

1 sipuli

öljyä

1 prk tomaattimurskaa

2 rkl maapähkinävoita

1 dl vettä

1/2 kasvisliemikuutio

1 rkl currya

1 tl oreganoa

1/2 tl chilirouhetta

1/2 tl inkivääriä

1/2 tl mustapippuria

kourallinen cashewpähkinöitä

lisukkeeksi esim. täysjyväkuskusta

1. Pilko sipuli. Kuullota sipulia ja kikherneitä hetki öljytilkassa hetki.

2. Lisää joukkoon tomaattimurska, maapähkinävoi, vesi, kasvisliemikuutio ja mausteet.

3. Kiehauta ja sen jälkeen hauduttele miedolla lämmöllä n. 15 min. Lisää cashewpähkinät joukkoon pari minuuttia ennen valmistumista.

Vaivalloisuusaste: Tosi helppo. Sipulin pilkkominen on ainoa vähänkin työläämpi osa. Ellei satu olemaan sellainen päivä, että pakkausten avaaminenkin tuntuu rankalta.

1-vuotiaan arvio: Surkea käyttöliittymä tässä ruuassa! Liian pientä silppua sormin syötäväksi, mutta vaikeaa lusikoitavaa tai haarukoitavaa. Syöttää ei missään nimessä saa, ja kun itse syödessä lusikka tuppaa kääntymään loppumetreillä väärinpäin, kaikki menee syliin ja kiukkuhan siitä tulee. Suuhun päätyi sen verran vähän, että makua ei pysty arvioimaan. Keittiössä koettiin ennennäkemätön kuskusmyrsky.