Kesäkurpitsapasta vegelihapullilla

Kukkakaalihaaste kannatti: vihannekset saatiin kaupaksi, ihmiset söivät tervellistä ruokaa ja liikkeelle lähti paljon hyviä vinkkejä kukkakaalin hyödyntämiseksi. Nyt käyntiin on polkaistu uusi kasvishaaste, jonka tähtenä on tällä kertaa kesäkurpitsa.

Osallistun kesäkurpitsatalkoisiin tällä pastalla, joka on helposti valmistuva yhdistelmä tuoreita satokauden makuja ja kätevää einestä. Kesäkurpitsaspagetin ideaan tutustuin Peggyn pienessä punaisessa keittiössä. Oikeaa spagettia ruokaan ei kuulu, vaan kesäkurpitsa leikataan spagettia muistuttaviksi suikaleiksi. Itse päätin yhdistää siihen proteiinin lähteeksi lihapullamaisia vegepyöryköitä pakasteesta. Käytin Apetitin kasvisjauhispyöryköitä, mutta varmasti esimerkiksi Anamman tai jonkin muun merkin soijapullat toimisivat tässä hyvin. 

Tästä tuli tosi hyvää. Annos vain oli liian pieni! 

Tämän reseptin määrillä yritettiin ruokkia kaksi aikuista ja taapero, mutta kaikki jäivät vähän nälkäisiksi. Annos olisi ehkä ollut jotakuinkin sopiva yhdelle aikuiselle ja taaperolle, joten jos ruokittavia on paljon, kannattaa vaikka tuplata resepti. Vegepullien määrä ei tässä ole sinänsä niin olennainen, niitä voi laittaa makunsa ja nälkänsä mukaan suhteessa enemmän tai vähemmän.

Jos ravintohiiva ei ole entuudestaan tuttu, kyseessä on ruokaan ripoteltava, paljon b-vitamiinia sisältävä ja muutenkin terveellinen tuote, jolla vegaanisiin ruokiin saadaan juustomaista makua. Se ei ole tässä mitenkään välttämätön, mutta tuo kyllä kivaa lisämakua. Nimi ei ole kovin houkutteleva, mutta ei se hiivalta maistu vaan pikemminkin jonkinlaiselta voimakkaalta juustolta. Sitä saa ainakin monista ekokaupoista, luontaistuotekaupoista ja isoimmista marketeista.

Ja muuten, Erikalle vielä suurkiitos komeasta ja herkullisesta kesäkurpitsasta!

Kesäkurpitsapasta vegelihapullilla

n. 10 lihapullamaista vegepyörykkää (esimerkiksi kasvisjauhis- tai soijapyöryköitä)

1/2 iso kesäkurpitsa (tai kokonainen pieni)

1 tomaatti

2 valkosipulinkynttä

1 rkl sitruunamehua

1/2 tl suolaa

basilikaa

mustapippuria
(n. 1 rkl ravintohiivahiutaleita) 

öljyä

1. Suikaloi kesäkurpitsa ohuiksi nauhoiksi. Tähän on jokin oma työkalunsakin olemassa, mutta ihan ok tapa on viipaloida kurpitsa ensin juustohöylällä ja sitten leikata viipaleet veitsellä ohuiksi suikaleiksi.

2. Pilko valkosipulit ja tomaatti.

3. Paista vegepullia öljyssä pannulla. Lisää mukaan valkosipulin- ja tomaatinpalat. Kun pullat alkavat olla lämpimiä, lisää joukkoon kesäkurpitsasuikaleet, sitruunamehu ja mausteet. Paistele muutama minuutti niin, että kesäkurpitsa hieman pehmenee.

Vaivalloisuusaste: Pilkkomista lukuunottamatta tosi helppo. Kesäkurpitsan suikaloiminen onnistuu yllättävän kätevästi ilman mitään erikoistarvikkeita juustohöylällä ja veitsellä.

1-vuotiaan arvio: Kasvisjauhispullat menivät hyvin kaupaksi, varsinaiset kasvikset eivät.

Puolivuotis-special: Suuri Top 5 -rieha!

Linssinööri täyttää täytti hiljattain kokonaiset puoli vuotta, ja sen kunniaksi pitää tietenkin luoda katsaus blogin tähänastiseen antiin. Koska listat ovat mielestäni superkivoja ja asioita kannattaa listata aina kun vaan voi, tarjolla onkin nyt kokoelma erilaisia Top 5 -listoja.

Niistä on helppo bongata sopiva resepti sen mukaan, etsiikö helppoa, täyttävää, yleisesti suosittua, lapselle maittavaa vai ottaako riskin ja luottaa blogin kirjoittajan omaan, pettämättömään makuun.

Tämä kategoria on selkeä: reseptit, joissa on vierailtu useimmin.

1. Merellinen nyhtökaurasoppa

2. Helppoakin helpommat härkispihvit

3. Pähkinäinen kikhernepata

4. Helpot currypapupihvit

5. Cajun-nyhtis ja yrttilohkoperunat

Helppous on vähän tulkinnanvarainen juttu: jokin vaatii vain vähän vaivaa mutta vie paljon aikaa, toisessa on jokin yksi ärsyttävä työvaihe, mutta muu on helppoa, kolmas puolestaan on lopputuloksen hyvyyteen nähden yllättävän simppeli tehdä. Kokosin tähän hieman erityyppisiä ruokalajeja, jotka ovat lopputulokseen nähden helppoja ja joita voisin kuvitella jaksavani tehdä työpäivän jälkeen.

1. Aina varma savutofukiusaus
2. Paistettu kukkakaaliriisi

3. Vegekiusaus texmex-tyyliin

4. Nopea piknik-kuskus

5. Helppoakin helpommat härkispihvit

Vegaaniruokaa ei aina mielletä kovin täyttäväksi, eikä se joka kerta sitä välttämättä olekaan. Mikään sisäänrakennettu ominaisuus heppoisuus ei kuitenkaan ole. Tässä viisi reseptiä, joilla nälkä ihan taatusti lähtee.

1. Vegaaninen stroganoff

2. Cajun-nyhtis ja yrttilohkoperunat

3. Rosmariiniseitan

4. Soijafileet omenamaridanilla

5. Merellinen nyhtökaurasoppa

Tässä reseptejä, joiden kanssa ei tarvitse olla huolissaan liiasta energiansaannista. Kaikissa suolaisissa ruokalajeissa on kuitenkin asiallinen määrä proteiinia, joten mistään lisukkeista ei ole kyse. Listan viimeisenä on puolestaan kevyt jälkkäriherkku.

1. Ruokaisa mustapapukeitto

2. Tofuskeptikon tomaattikeitto
3. Paistettu kukkakaaliriisi

4. Nopea piknik-kuskus
5. Jäätävän hyvä kanelipullaherkku

Lapsilla on erilaisia makumieltymyksiä, ja osa niistä on luvalla sanoen vähän kummallisia. Tämä lista edustaa vain yhden yksilön kantaa, eikä siitä voi päätellä muiden yksilöiden käyttäytymistä. Tälle yksilölle ominaista on ainakin mieltymys pihvimäisiin syötäviin ja syvä epäilys sattumia sisältäviä mössöjä kohtaan.

1. Rapsakat tofuleikkeet

2. Tofuskeptikon tomaattikeitto

3. Simppelit pikafalafelit

4. Merellinen nyhtökaurasoppa

5. Maapähkinä-kookostaikakuulat

Tässä puolestaan ruokalajeja, jotka itselleni maistuvat erityisen hyvin.

1. Makoisan savuiset bbq-tofuvartaat

2. Cajun-nyhtis ja yrttilohkoperunat

3. Pähkinäinen kikhernepata

4. Matalan kynnyksen maa-artisokkakeitto
5. Sormia säästävä bataattikeitto

Paistettu kukkakaaliriisi Intia-mausteilla

Kelpo kukkakaalit uhkaavat kuulemma mädäntyä pelloille, joten kannanpa minäkin korteni kekoon kukkakaalitalkoisiin. Kukkakaali on tässä ruuassa hieman epätyypillisessä roolissa, se saa nimittäin toimittaa riisin virkaa. Proteiinia saadaan vihreistä linsseistä ja cashew-pähkinöistä, ja makua tuovat rusinat sekä Intia-henkiset mausteet.

Mausteet ja niiden määrät ovat tässä suuntaa-antavia, mutta suosittelen kyllä ainakin garam masalaa ja juustokuminaa. Curryn sijasta tai lisäksi käyvät varmasti hyvin esimerkiksi korianteri ja kurkuma. Mukavan keltaisen värin ruoka saa joko currysta tai kurkumasta, jota currykin sisältää. Eli siis jos täsmällisiä ollaan: kurkumasta. Toisaalta maustemaailman voi varmasti rakentaa ihan erilaiseksikin. Testaa siis ihmeessä omilla lempimausteillasi!

Rusinoiden käyttö suolaisessa ruuassa saattaa epäilyttää, mutta en suosittele jättämään niitä pois kuin äärimmäisessä hädässä tai syvässä rusinavihassa: ne ovat tässä aivan elementissään. Ne tuovat kivaa purutuntumaa ja makeutta, joka sopii hyvin yhteen mausteiden kanssa. Jokin muu kuivattu hedelmä tai marja kyllä toki saattaa ajaa saman asian.

Tämä on tosi helppo tehdä, etenkin jos omistaa yleiskoneen, jolla kukkakaalin saa jauhettua riisiä muistuttavaksi silpuksi. Sitten vaan paistamaan. Tämä käy kevyeksi ja kuitenkin ihan ruokaisaksi pääruuaksi, mutta toimii myös kylmänä, vaikkapa osana hyvinvarustettua salaattipöytää.

Paistettu kukkakaaliriisi

1/2 kukkakaali (tai pieni kokonainen)

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 pkt käyttövalmiita vihreitä linssejä

kourallinen cashew-pähkinöitä

pieni kourallinen rusinoita

1 tl garam masalaa

1/2 tl juustokuminaa

1/2 tl currya

1/2 tl suolaa

öljyä

1. Paloittele kukkakaali ja jauha se monitoimikoneessa pieneksi, riisiä muistuttavaksi silpuksi.

2. Pilko sipuli ja valkosipulit. Kuullota niitä pannulla öljytilkassa. Laita myös cashewpähkinät ja mausteet mukaan pannulle paahtumaan.

3. Lisää valutetut vihreät linssit ja rusinat.

4. Lisää lopuksi kukkakaalisilppu. Sitä ei välttämättä tarvitse pitkään kypsentää, riittää kun kuumennat sen. Halutessasi voit toki paistaa sen pehmeäksi. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita: ohjeen määrät ovat melko maltilliset.

Vaivalloisuusaste: Helppo, jos omistat monitoimikoneen tai muun vastaavan tehokkaan silppurin.

1-vuotiaan arvio: Maistoi mutta purskautti kaiken pois suustaan. Ei  ilmeisesti ihan kolahtanut.

Simppelit pikafalafelit

Näiden falafelien synnystä kiitos kuuluu Elinalle, joka kysyi minulta falafelreseptiä. Eihän minulla sellaista ollut, ja kaiken lisäksi jouduin tunnustamaan, että en muuten ole koskaan tehnyt falafeleja itse. Tällä faktalla olisi ehkä sopivassa seurassa voinut ansaita pisteen en oo koskaan -pelissä, mutta se on kuitenkin kasvisruokablogia pitävälle ihmiselle jonkinmoinen puute.

Olen kuullut kehuja Viimeistä murua myöten -blogin falafelreseptistä, mutta halusin kaikesta huolimatta kokeilla tehdä pyörykät mahdollisimman nopeasti ja simppelisti säilykekikherneistä ja skipata liottamisen.

Salainen aseeni nopeassa ja helpossa falafelinteossa oli monitoimikone, joka on todennäköisesti vanhempi kuin minä. Tämä ei ole mikään kielikuva, vaan samainen rakkine on ollut käytössä jo lapsuudenkodissani. Epäilen, että sillä on soseutettu ne hedelmäsoseet, joita äiti kertoi syöneensä minua odottaessaan. Olin jokunen vuosi sitten heittämässä konetta jo pois, mutta onneksi en heittänyt. Mahtavasti se pelittää edelleen. Valmistusprosessia nopeuttaa kummasti, kun esimerkiksi sipulia ei tarvitse silputa hienoksi, vaan nakkaa vain karkeat palaset koneeseen.

Yhdistelin useaa netistä löytämääni reseptiä, mutta ehkä eniten vaikutteita tuli Maku-lehden reseptistä. Päätin kuitenkin vetää suoriksi kaikki mahdolliset mutkat, enkä tehnyt muuta kuin sekoitin raaka-aineet monitoimikoneessa, muotoilin falafelit ja paistoin. Tällä yksinkertaistuksella sain kuin sainkin falafelit tehtyä samalla kun vahdin vauhtitaaperoa (joskin taapero kyllä sinä aikana ehätti tonkia kissanhiekkaa, kävellä pianonkoskettimilla, sammuttaa pyykkikoneen, syödä anastamansa karjalanpiirakan ja istua pitkähkön ajan keittiön pöydällä).

Lopputulos oli niin yllättävän hyvä, että tulin iloiseksi. Maut olivat kohdallaan, tosin sopivan paistolämpötilan ja -ajan löytäminen vaatii vielä harjoittelua. Osa falafeleistä vähän kärähti toiselta puolelta, osa taas jäi turhan pehmeiksi ja vaille kunnollista rapeutta. Rakenne kaiken kaikkiaan on aika pehmeä, mutta tällä pikametodilla ei varmaan ole mahdollistakaan saada sellaista Maailman Täydellisimmän Falafelin karkeaa rakennetta. Mainiosti nämä minulle joka tapauksessa maistuivat.

 Ehkä se vaan on niin, että kun mihin tahansa yhdistetään juustokuminaa, valkosipulia ja rutkasti öljyä, tulos ei voi olla ihan onneton.

Ilman monitoimikonetta tämä on vähän työläämpi, mutta onnistuu toki. Sipulit kannattaa pilkkoa aika pieniksi ja kikherneet murskata vaikka muusinuijalla tai vastaavalla. Sauvasekoitin varmaan auttaa asiaa, mutta en ihan osaa arvioida, kuinka hyvin se puree näin tuhtiin taikinaan.

Helpot ja nopeat falafelit

n. 350 g (2 pientä pkt) säilykekikherneitä

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

1/2 dl vehnäjauhoja

1 rkl juustokuminaa

1 rkl tahinia

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

1/4 tl cayennepippuria

reilu kourallinen tuoretta korianteria

rypsiöljyä paistamiseen

1. Kuori sipulit ja paloittele ne karkeasti. Valuta kikherneet.

2. Muusaa sipulit ja kikherneet yleiskoneessa.

3. Sekoita joukkoon loput aineet.

4. Muotoile massasta pyöryköitä ja litistä ne sitten kiekoiksi (paitsi jos haluat nimenomaan pyörykän muotoisia falafeleja). Kaada pannulle reilusti öljyä, niin että pohja peittyy kunnolla, ja paista falafelit.


Vaivalloisuusaste: Varsin siedettävä. Voisin kuvitella tekeväni työpäivän jälkeen.

1-vuotiaan arvio: Hyvää, maistuu.

Maapähkinä-kookostaikakuulat

Minulla oli lapsena tosi mieluinen keittokirja. Se oli A5-kokoinen keskeltä taitettu paperinippu, joka oli kopioitu monistuskoneella kirjaston kirjasta. Sen reunoissa oli ruokatahroja. Sivuilla seikkaili Aku Ankka veljenpoikineen, ja reseptit oli nimetty Ankkalinnan hahmojen mukaan. Niiden vaikeustasoa kuvattiin kokinhatuilla, joita oli yhdestä kolmeen. Haaveilin, että kasvaisin pian niin isoksi, että voisin laittaa kolmen hatun ruokia.

Kirja oli äärimmäisen kiehtova. Luin sitä usein ja fiilistelin eri ruokien valmistamisella, mutta oikeasti kokkasin niistä vain yhtä: Milla Magian kookostaikakuulia. Siinä oli vain yksi kokinhattu. Kookoshiutaleiden lisäksi kuuliin tuli tukevasti voita ja sokeria sekä kaakaota ja kaurahiutaleita. Ainekset tarvitsi vain sekoittaa, muotoilla palloiksi ja laittaa hetkeksi jääkaappiin - jos malttoi.

Nuo legendaariset kookostaikakuulat ovat nyt löytäneet terveellisemmän mutta yhtä helposti valmistuvan haastajan: vegaaniset, proteiinipitoiset maapähkinäpallot. Nämä maistuvat hyvin kahvin kanssa, mutta sopivat myös energiaa antavaksi evääksi vaikka retkelle. 

Pallot eivät tällä siirappimäärällä ole kovin makeita. Jos kova makeanhimo vaivaa, siirappia voi toki laittaa enemmän. Siirapin laadulla ei liene suurta väliä, joten agaven sijaan käy varmasti myös tavallinen tai vaikka vaahterasiirappi.

Maapähkinä-kookostaikakuulat

1 dl maapähkinävoita

1 dl kaurahiutaleita

1/2 dl kookoshiutaleita

3 rkl agavesiirappia

1. Pehmennä maapähkinävoita hetken aikaa mikrossa.

2. Sekoita kaikki aineet ja muotoile palloiksi. Voit ripotella päälle kookoshiutaleita tai kieritellä pallot niissä.

3. Jos maltat, laita jääkaappiin kovettumaan joksikin aikaa. Kuulat kannattaa myös säilyttää jääkaapissa.

Vaivalloisuusaste: Ihan tosi nopea ja helppo.

1-vuotiaan arvio: Hyvää, kyllä maistuu!

Ruokaisa mustapapukeitto

Mustapapu on yksi lempipavuistani, mutta säännöllisessä käytössäni ei silti ole montaakaan reseptiä, joihin se kuuluu. Keittoon en muista laittaneeni sitä koskaan. Kun törmäsin netissä tähän ohjeeseen (ja itse asiassa toiseenkin samankaltaiseen),  tuli heti tunne, että tuollaista pitää kokeilla. 

Tässä kiinnosti ensinnäkin makumaailma, Latinalaisen Amerikan suuntaan viittaavat mausteet, joihin kuuluu tuhdisti juustokuminaa ja hieman limeä ja chiliä. Toisekseen hauskalta vaikutti idea, että osa keitosta soseutetaan, mutta joukkoon jätetään myös sattumia. Jos tuntuu liian hifistelyltä, varmasti koko höskän voi soseuttaa tai yhtä hyvin jättää soseuttamatta, maukasta tulee luultavasti joka tapauksessa.

Versioin noiden parin reseptin pohjalta oman tulkintani. Sellerin jätin pois ja laitoin tilalle tomaattia, jonka satokausi onkin juuri nyt hyvässä vauhdissa. Lisäksi valitsin mausteista kaikki mieluiset ja jätin vähemmän mieluiset pois. Hyvä kombohan siitä tuli!

Mustapapukeitto

n. 500 g käyttövalmiita mustapapuja

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 tomaatti

1/2 paprika

öljyä

4 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 laakerinlehti

2 rkl juustokuminaa

1 rkl limemehua

mustapippuria, suolaa, chiliä

tarjoiluun esim. avokadoa ja tuoretta korianteria

1. Pilko sipuli, valkosipuli, paprika ja tomaatti. Kuullota niitä kattilan pohjalla öljyssä muutama minuutti.

2. Lisää mustapavut, vesi, kasvisliemikuutio, juustokumina ja laakerinlehti. Keittele miedohkolla lämmöllä ainakin vartin verran.

3. Nappaa laakerinlehti pois ja ota keitosta noin puoli litraa erikseen ja soseuta se sauvasekoittimella tai blenderissä. Kaada soseutettu keitto takaisin muun keiton joukkoon. Mausta limemehulla sekä suolalla, pippurilla ja chilillä makusi mukaan.

Vaivalloisuusaste: Omaan makuuni tämä on hiukan turhan työläs valmistettavaksi esimerkiksi työpäivän jälkeen nälkäinen lapsi puntissa roikkuen, mutta paremmalla ajalla työmäärä on kyllä varsin kohtuullinen. Pilkkominenhan se tässä lähinnä työllistää. Valmistusta voisi ehkä vähän nopeuttaa ja vaivojaan säästellä sillä, jos jättäisi palat suosiolla isommiksi ja soseuttaisi lopuksi koko keiton.

1-vuotiaan arvio: Maistamatta pahaa. Tämäkin ruoka ilmeisesti kuuluu perustavanlaatuisesti epäilyttävään kategoriaan "mössöt, joissa on sattumia", johon ei missään nimessä tule kajota. Varsinaisen ruokailun loputtua tyyppi kävi vähän ronkkimassa jämiä äidin lautaselta ja näytti siltä, että maku ei ollut mitenkään huono. Syöminen ei kuitenkaan tullut kyseeseen.

Vegaaninen stroganoff eli tuhti nyhtökaurakastike

Viime päivinä minua on vaivannut outo himo laitoskeittiöruokaan. Se johtuu mitä ilmeisimmin siitä, että olemme lapsen kanssa olleet tutustumassa päiväkotiin. Olen itse nälkäisenä katsellut vierestä makkarakeiton ja lohikiusauksen mättämistä (ja toki myös niiden epäkiitollista pyörittelyä lautasella), ja ne ovat alkaneet tuntua kumman kutsuvilta.

Laitoskeittiöruokien klassikkona omilta kouluvuosilta on jäänyt mieleen lihakastike, jonka nimi oli joinain päivinä stroganoff ja joinain jokin muu, mutta pidin sitä käytännössä yhtenä ja samana ruokalajina. Se maistui ihan hyvältä, mutta oli jotenkin niin tavanomainen, että siitä tuli koululaisen mielessäni eräänlainen epäruoka. Se täytti kyllä vatsan mutta ei ollut olemukseltaan oikein mikään.

Sittemmin en ole ollut tekemisissä stroganoffien kanssa. Tunnustan, että en oikeastaan tiedä, minkälaista ihan oikea stroganoff on tai oliko koulun kastike lähelläkään alkuperäistä. 

Aina nyhtökauraa käyttäessäni kuitenkin mietin, että se muistuttaa nimenomaan punaista lihaa, ja siitä pitäisi tehdä vegeversiota jostakin ruokalajista, joka sisältää suunnilleen nyhtökaurapalojen kokoisia lihanpaloja. Päätin siis kokeilla stroganoffin kaltaista kastiketta. 

Tuli hyvää ja oli helppoa tehdä, yllättävänkin helppoa. Uskon, että tämä menee vakkariarkiruokien listalle.

Smetanan virkaa hoitaa kaurafraiche, joka tekeekin kastikkeesta mainion kermaisen. Käytin itse Oatlyn fraichea, enkä ole ihan varma, onko merkkien välillä eroa. Uskoisin kuitenkin kaikkien toimivan.

Nyhtökaurastroganoff

1 pkt nyhtökauraa (nude)

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

öljyä

2 rkl vehnäjauhoa

2 rkl tomaattipyreettä

1 rkl sinappia

1/2 tl mustapippuria

1 dl vettä

200 g kaurafraichea

1 dl kuutioitua suolakurkkua

suolaa

1. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Paista sipuleita ja nyhtökauraa hetkonen pannulla öljyssä.

2. Ripottele päälle vehnäjauhot, tomaattipyree, sinappi ja mustapippuri. Sekoita ja lisää vesi.

3. Lisää vielä kaurafraice ja suolakurkkukuutiot. Mausta suolalla.

Vaivalloisuusaste: Perushelppo arkiruoka. Ei kuitenkaan naurettavan helppo eikä mikään yhden käden resepti, koska sisältää jonkin verran pilkkomista.

1-vuotiaan arvio: Ei suostunut edes maistamaan. Johtui ehkä siitä, että lautasella oli niin vetovoimaisia yrttiperunoita, että kaikki huomio meni niihin.