Tempepuikot ja cashew-ohratto

Jos pitäisi nimetä yksi ruoka-aine, josta olen juuri nyt erityisen innoissani, nimeäisin varmastikin tempen. Tempe on etenkin indonesialaiseen keittiöön kuuluva soijapavuista valmistettu tuote, jota on saatavana myös härkäpavusta ja herneestä valmistettuna. Tempen valmistuksessa pavut tai herneet fermentoidaan, mikä tekee ne vatsalle helpommiksi sulattaa.

Tempessä on kiehtovaa se, että se hoitaa ruuassa tavallaan lihan virkaa, mutta ei ole mikään keinotekoinen jäljitelmä lihasta vaan ihan oma, persoonallinen ja perinteikäs ruoka-aineensa. 

Ei lihankorvikkeissakaan toki ole mitään vikaa, mutta suoraan lihaa jäljitteleviä tuotteita on nykyisin markkinoilla niin paljon, että tempe tuo joukkoon omaperäistä vaihtelua.

Tempessä on persoonallinen, vähän hapan mutta kuitenkin pehmeä maku, jota on hankala verrata mihinkään muuhun. Iso ero tofuun on siinä, että tempe on itsessään mielestäni jo aika hyvän makuista, kun taas tofua täytyy toden teolla maustaa.

Lapselle tempe ei valitettavasti ole ainakaan toistaiseksi maistunut. Kerran tai pari on tainnut maistaa hippusen, mutta siihen se jäi. Viimeisimmällä kerralla ei suostunut edes maistamaan Jatkamme siis harjoittelua.


Olen joskus aiemmin tehnyt tempe-vartaita satay-kastikkeella.

Laitoin tempen kaveriksi cashewkermalla tukevoitettua ohrattoa, mutta tempe toimii kyllä ihan pelkän keitetyn ohran tai riisinkin kanssa tai vaikka kasvispedillä. Vastaavasti cashew-ohraton voi hyvin laittaa ilman tempeäkin jonkin muun lisukkeen kanssa.

Tämän aterian yhtenä jujuna on se, että kotimaisia vaihtoehtoja hyödynnetään kaikessa missä voidaan. Tempestä on valittu härkäpapuversio ja tavallisemman risottoriisin tilalla käytetäänkin kotimaista ohraa. Cashewpähkinä nyt ei pahemmin taida Suomessa kasvaa, mutta en nyt juuttunut siihen, koska cashewkerma on risotoissa ja ohratoissa niin hyvää. 

Jos et voi tai halua käyttää pähkinää tai haluat tehdä ohratosta vähän nopeamman version, cashewkerman tilalle voi laittaa lorauksen vaikkapa kaurakermaa tai jättää kerman kokonaan poiskin.

Voit käyttää rikottujen ohrasuurimoiden sijaan myös kokonaisia esikypsytettyjä ohrasuurimoita. Kypsymiseen menee silloin todennäköisesti hieman kauemmin ja kasvilietä saattaa kulua enemmän kuin rikottuja suurimoita käytettäessä.

Tempepuikot ja cashew-ohratto

Cashew-ohratto

1 dl cashewpähkinöitä

2 rkl sitruunamehua

2 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita

2 valkosipulinkynttä

5 dl kasvislientä

1/2 dl ravintohiivahiutaleita

öljyä

vettä

1. Laita cashewpähkinät veteen likoamaan vähintään 4 tunniksi.

2. Hienonna valkosipuli. Kuullota valkosipulia öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää ohrasuurimot ja kuullota niitäkin hetki.

3. Lisää kattilaan kasvislientä noin desilitra kerrallaan ja sekoita. Lisää uusi erä vettä vasta sitten kun edellinen on imeytynyt kokonaan. Ohran kypsyminen näin kestää noin puoli tuntia.

4. Soseuta cashewpähkinät. Lisää joukkoon noin puoli desilitraa vettä, jotta saat tasaisen kermamaisen massan. Lisää joukkoon sitruunamehu.

5. Kun ohra on kypsää, sekoita joukkoon cashewkerma ja ravintohiivahiutaleet.

Tempepuikot

250 g härkäpaputempeä (tai muuta tempeä)

4 valkosipulinkynttä

1/2 sitruunan mehu

1 rkl soijakastiketta

1/2 tl jauhettua inkivääriä

1/4 tl juustokuminaa

öljyä

1. Viipaloi tempe puikoiksi. Paista puikkoja pannulla öljytilkassa niin kauan, että ne ruskistuvat.

2. Sekoita keskenään hienonnettu valkosipuli, sitruunamehu, soijakastike ja mausteet.

3. Kaada kastike ruskistuneiden tempepuikkojen päälle. Anna paistua vielä pari minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Etenkin ohratto teettää jonkin verran töitä, tempe on aika nopea. Jos ei ehdi tai jaksa, etenkin ohraton kanssa voi oikaista monessa kohtaa: vaikkapa ihan vain keittää ohraa tempelle lisukkeeksi.

3-vuotiaan arvio: Söi noin kaksi ohranjyvästä, tempeä ei suostunut edes maistamaan. Tempen rakenne voi olla pienelle aluksi vähän vieras, mutta luulisi siihen vähitellen tottuvan. Ohraton voisin kuvitella nykyäänkin jossain tilanteessa maistuvan, jos vaan syöjä sattuu olemaan vastaanottavaisella tuulella.

Arjen pelastaja: Mehujäät hedelmäsoseesta (+ hyvä kokemus nettikirppiksestä)

Meillä podetaan kovaa ja kroonista jätskihimoa, johon on onneksi löytynyt yllättävän toimiva lääke. 

Hedelmäsoseesta itse tehtyjen mehujäiden ideahan ei ole uusi, ja varmaan puoli maailmaa näitä tekee. En kuitenkaan ollut itse niitä harrastanut lapsuuden jälkeen, ja minua yllätti ja ilahdutti se, miten hyvin nämä lapselle maistuvat. Tavallista jätskiä ei enää kinuta, jos näitä on saatavilla. Ja onhan hedelmäsose ihan kelpo ravintoa. 

Näitä menee välipalaksi, jälkiruuaksi ja herkkuna. Aina joskus otan itsekin yhden.

Käytän näissä yleensä Pirkan tai Bonnen valmiita sataprosenttisia hedelmäsoseita, mutta muottiin voi toki laittaa vaikkapa itse tehtyä smoothieta. Meillä lapsi tykkää eniten mangosta, mutta päärynää ja persikkaakin on kokeiltu.

Näihin puikkomuotteihin liittyy muuten sellainen ilahduttava tarina, että tutustuin niiden ansiosta kierrätetyn tavaran verkkokauppaan, josta on sittemmin tullut ihan vakituinen ostospaikkani. 

Googlailin, mistä mehujäämuotteja voisi ostaa, ja haku tarjosi Vähänkäytetty.fi:tä, jossa joku myi hyväkuntoisia muotteja halvalla. Ajattelin, että käytetyn ostaminen on ekologista, vaikka eiväthän tuollaiset nyt uusinakaan kai paljoa maksa.

Minulla ei ole Vähänkäytetty.fi:hin mitään kaupallista yhteistyökytköstä, vaan kirjoitan nyt ihan vain tyytyväisenä asiakkaana.

Palvelu on siitä kätevä, että verkkokaupasta voi koota kuinka paljon tahansa tuotteita samaan ostoskoriin, ja ne lähetetään yhdellä postimaksulla. Se vastaa siis mitä tahansa yrityksen verkkokauppaa, paitsi että myyntituotteet ovat käytettyjä ja niitä on yleensä tarjolla vain yksi kutakin lajia. 

Netti- ja somekirppisten riesanahan yleensä on yksityishenkilöiden kanssa käytävä viestirumba ja toimitusten sopiminen, joka pitää vielä käydä joka tavarasta eri henkilön kanssa.

Olen ostanut Vähänkäytetty.fi:stä etenkin lastenvaatteita ja -kenkiä, ja löytyipä sieltä ainekset myös omaan naamiaisasuuni pikkujouluihin.

Nyt olen lähettänyt sinne myös pari erää omia vanhoja vaatteitani ja tavaroitani myyntiin, ja toimii se niinkin päin. Tavaroiden kuvaamisessa, kirjaamisessa ja postittamisessa on toki oma vaivansa, mutta ei mielestäni mitenkään kohtuuton. Prosessi on ainakin helpompi kuin somekirppiksillä. Voi olla, että muitakin vastaavia palveluita on, mutta tuo on nyt tullut itselleni tutuksi.

Mutta joo, kierrätysjorinat sikseen ja mennään niihin mehujäihin. Eipä niihin ehkä varsinaista ohjetta tarvitse, mutta kirjoitin jonkin ohjeentapaisen silti. Mukana myös perinteinen 3-vuotiaan kommenttiraita, joka tällä kertaa on hyvin positiivinen!

Mehujäät soseesta

hedelmäsosetta, esim. mango tai päärynä

mehujäämuotteja

1. Kaada hedelmäsose muotteihin.

2. Pakasta ainakin viitisen tuntia tai esimerkiksi yön yli. Irrota ja nauti.

Vaivalloisuusaste: Sikahelppo.

3-vuotiaan arvio: Haluan mangojäätelön! Jee! Mangojäätelö! Mangojäätelö on hyvää!

Savutofu-pinaattipiirakka – maittava suolainen vegepiiras

Savutofu on yksi suosikkituotteistani melkein mihin vaan. Se on maukasta ja helppoa käyttää, saatavuus on hyvä eikä hintakaan ole kohtuuton. Olen viime aikoina käyttänyt yhä enemmän Lidlin savustettua tofua, koska se on edullista ja maku ja rakennekin miellyttävät. Vanha kunnon Jalotofu tosin toimii erinomaisesti sekin. 

Tässä piirakassa käytin Lidlin 200 gramman tofupalaa, mutta voit varmasti hyvin tehdä tämän myös Jalotofun hieman isommasta kimpaleesta.

Tein tätä piirakkaa babyshower-juhliin, joissa se sai kehuja sekä vannoutuneelta lihansyöjältä että pitkän linjan vegaanilta. 

Etenkin täytteeseen olen todella tyytyväinen. Savustettu tofu, pinaatti ja punasipuli sopivat hienosti yhteen, ja kauratuorejuusto yhdessä ravintohiivahiutaleiden kanssa antaa maulle juustomaisen eli umamisen loppusilauksen. 

Pohja on ihan ok peruspohja, mutta ei ollenkaan haittaa, jos korvaat sen omalla suosikkipiirakkapohjallasi tai käytät valmispohjaa. Valmiita pohjiahan on hyvin saatavilla myös vegaanisina, listan löydät Vegaanituotteet-sivustolta.

Reseptiä voi muunnella monella tavalla esimerkiksi vaihtelemalla kasviksia, mutta soijajugurtin korvaamista ei suosittele. Se nimittäin hyytyy paistettaessa, enkä mene takuuseen, millainen rakenteesta tulee, jos tilalla on jotakin muuta.

Tai jos haluatkin tehdä piirakkaa Nyhtökaurasta, kokeilpa tätä ohjetta.

Savutofu-pinaattipiirakka

200 g savutofua

1 pussi pakastepinaattia

1 punasipuli

tilkka öljyä

1/2 tl suolaa, mustapippuria ja paprikajauhetta kutakin

1 purkki kauratuorejuustoa (Oatly på Mackan)

1 dl soijajugurttia

1/2 dl ravintohiivahiutaleita

4 dl täysjyvävehnäjauhoja

150 g margariinia

n. 1/2 dl kylmää vettä

1. Kuutioi tofu ja silppua punasipuli. Kuullota tofua, punasipulia ja pinaattia paistinpannulla öljytilkassa ja lisää suola, mustapippuri ja paprikajauhe.

2. Sekoita kasvistäyte kulhossa kauratuorejuuston, soijajugurtin ja ravintohiivahiutaleiden kanssa.

3. Vuoraa vuoan pohja leivinpaperilla (pyöreä vuoka, halkaisija n. 24 cm). Saat leivinpaperin asettumaan hyvin, kun ensin rutistat sen palloksi, kastelet vedellä ja puristat kuivaksi. Sivele reunoille hiukan öljyä.

4. Nypi margariini ja vehnäjauhot keskenään sekaisin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.
5. Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä melko hyvin ennen tarjoilua, koska soijajugurtti jähmettyy jäähtyessään.


Vaivalloisuusaste: Kohtalaisen helppo piirakka.

3-vuotiaan arvio: Jäi valitettavasti saamatta, kun aikuiset napsivat piirakan parempiin suihin. Villi arvaus on, että maku miellyttäisi, jos vain suostuisi maistamaan eikä vihreä väri epäilyttäisi liikaa.