Mustapapu on yksi lempipavuistani, mutta säännöllisessä käytössäni ei silti ole montaakaan reseptiä, joihin se kuuluu. Keittoon en muista laittaneeni sitä koskaan. Kun törmäsin netissä tähän ohjeeseen (ja itse asiassa toiseenkin samankaltaiseen), tuli heti tunne, että tuollaista pitää kokeilla.
Tässä kiinnosti ensinnäkin makumaailma, Latinalaisen Amerikan suuntaan viittaavat mausteet, joihin kuuluu tuhdisti juustokuminaa ja hieman limeä ja chiliä. Toisekseen hauskalta vaikutti idea, että osa keitosta soseutetaan, mutta joukkoon jätetään myös sattumia. Jos tuntuu liian hifistelyltä, varmasti koko höskän voi soseuttaa tai yhtä hyvin jättää soseuttamatta, maukasta tulee luultavasti joka tapauksessa.
Versioin noiden parin reseptin pohjalta oman tulkintani. Sellerin jätin pois ja laitoin tilalle tomaattia, jonka satokausi onkin juuri nyt hyvässä vauhdissa. Lisäksi valitsin mausteista kaikki mieluiset ja jätin vähemmän mieluiset pois. Hyvä kombohan siitä tuli!
Mustapapukeitto
n. 500 g käyttövalmiita mustapapuja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tomaatti
1/2 paprika
öljyä
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 laakerinlehti
2 rkl juustokuminaa
1 rkl limemehua
mustapippuria, suolaa, chiliä
tarjoiluun esim. avokadoa ja tuoretta korianteria
1. Pilko sipuli, valkosipuli, paprika ja tomaatti. Kuullota niitä kattilan pohjalla öljyssä muutama minuutti.
2. Lisää mustapavut, vesi, kasvisliemikuutio, juustokumina ja laakerinlehti. Keittele miedohkolla lämmöllä ainakin vartin verran.
3. Nappaa laakerinlehti pois ja ota keitosta noin puoli litraa erikseen ja soseuta se sauvasekoittimella tai blenderissä. Kaada soseutettu keitto takaisin muun keiton joukkoon. Mausta limemehulla sekä suolalla, pippurilla ja chilillä makusi mukaan.
Vaivalloisuusaste: Omaan makuuni tämä on hiukan turhan työläs valmistettavaksi esimerkiksi työpäivän jälkeen nälkäinen lapsi puntissa roikkuen, mutta paremmalla ajalla työmäärä on kyllä varsin kohtuullinen. Pilkkominenhan se tässä lähinnä työllistää. Valmistusta voisi ehkä vähän nopeuttaa ja vaivojaan säästellä sillä, jos jättäisi palat suosiolla isommiksi ja soseuttaisi lopuksi koko keiton.
1-vuotiaan arvio: Maistamatta pahaa. Tämäkin ruoka ilmeisesti kuuluu perustavanlaatuisesti epäilyttävään kategoriaan "mössöt, joissa on sattumia", johon ei missään nimessä tule kajota. Varsinaisen ruokailun loputtua tyyppi kävi vähän ronkkimassa jämiä äidin lautaselta ja näytti siltä, että maku ei ollut mitenkään huono. Syöminen ei kuitenkaan tullut kyseeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti