kotiliesi

torstai 7. kesäkuuta 2018

Mehevä vaalea seitanpaisti


Seitan on mahtavaa. Sen tekokin on periaatteessa helppoa, tosin ei ole mitenkään itsestään selvää, että omatekoisesta seitanista tulee aina hyvää. Siksi maailmaan tarvitaan yhä uusia hyviä seitanreseptejä, ja tässä tulee yksi! Tämä on murea ja mehevä paisti, joka sopii erityisen hyvin vaihtoehdoksi vaalealle lihalle.

Edellinen julkaisemani ohje on myös seitania, mutta älkää peljätkö, kyllä täältä vielä muitakin ruokalajeja on tulossa. Kanatyylisten seitanpihvien suosio nyt vain innosti minua uusien, vähän samantyyppisten seitanien kehittämiseen.

Tämä paisti onkin eräänlainen yhdistelmä kanatyylisistä pihveistä ja suositusta ruotsalaisen Awesome Vegan Dadin seitanohjeesta. Mausteet ovat kanatyylisen seitanin maailmasta, mutta paistin malli ja valmistustapa ovat ruotsalaisohjeen tyylisiä. Jos kanatyylisten pihvien maku miellyttää, tämä on vähän helpompi tapa päästä vähän samantapaiselta maistuvaan lopputulokseen. Pihvejä ei tarvitse muotoilla, eikä keittämistä ja marinointia tehdä erikseen, vaan paisti ainoastaan paistetaan uunissa runsaassa liemessä.

Myös siihen legendaariseen ruotsalaisohjeeseen verrattuna tämä on himpun verran simppelimpi, kun ei tarvita ihan niin montaa maustetta. Siinä ohjeessa olen myös kokenut maissin käytön vähän kinkkiseksi, koska purkillisesta jää aina yli enkä välttämättä saa käytettyä sitä mihinkään. Tässä voipavut eli isot valkoiset pavut ovat samassa roolissa kuin maissi, ja se on kätevää, koska tuo kaksi desilitraa on sopivasti juuri yksi GoGreenin paketillinen.

Maussa tämä ei kuitenkaan mielestäni edes häviä sille huippuohjeelle!

Paistista tulee iso, ja sitä voi hyvin käyttää pääruuan lisäksi usean päivän kuluessa esimerkiksi leivän päällä. Osan voi myös pakastaa.

Täytyy tunnustaa, että voipavut valikoituivat paistin pavuiksi ihan vahingossa. Luulin ottaneeni hyllystä kikhernepaketin, mutta avattuani sen huomasin, että käsi olikin osunut voipapuihin. Totesin sitten, että kokeillaan, ei voi tulla kovin huonoa. Eikä tullutkaan, voipavut ovat siis kelpo vaihtoehto seitanin pavuiksi siinä missä varmaan lähes kaikki muutkin pavut. Niitä käyttäen paistiin tulee myös kaunis melko vaalea sävy, johon kurkuma antaa keltaisuutta.

Jos sinulla ei ole kurkumaa, voit hyvin käyttää currya - sehän on kurkumaa sisältävä mausteseos, jonka kaikki maut varmasti sopivat hyvin myös tähän paistiin. Limemehun taas voi tarvittaessa korvata sitruunamehulla.

Jos sinulla sattuu olemaan kikherneitä, jotka haluat saada käytettyä, voit hyvin laittaa niitä voipapujen sijaan. Mutu-veikkaukseni on, että paistista saattaa tulla silloin himpun verran tiiviimpi. On sitten ihan makuasia, kummasta tykkää enemmän - jos nyt mitään eroa ylipäänsä huomaa.

Seitan on hyvää vaikkapa ihan vain salaatin ja maustamattoman soijajugurtin kanssa, kuten kuvan annoksessa. Kastikkeeksi sopii esimerkiksi sriracha. Kokonaisuus muistuttaa kana- tai tavallista kebabannosta. Lisäherkullisuutta saat, jos paistat seitanviipaleet pannulla öljyssä.

Vaalea seitanpaisti


8 dl gluteenijauhoa
2 dl voipapuja (isot valkoiset pavut)
1/2 dl soijakastiketta
2 rkl maapähkinävoita
1 rkl limemehua
5 dl vettä
1 1/2 dl ravintohiivahiutaleita
1/2 kasvisliemikuutio
1 rkl sipulijauhetta
2 tl valkosipulijauhetta, inkivääriä, korianteria, savupaprikaa ja sokeria
1 tl kurkumaa

Liemi
6 dl vettä
1/2 dl soijakastiketta
2 rkl limemehua
2 rkl öljyä
1 rkl sokeria

1. Sekoita keskenään voipavut ja kaikki seitanpaistin nestemäiset ainekset. Aja tasaiseksi nesteeksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita sitten kuivat aineet keskenään. Yhdistä seokset. Vaivaa taikinaa käsin muutama minuutti. Muotoile taikinasta noin 3 cm korkea paisti ja jätä se noin vartiksi lepäämään.
2. Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen. Valmista seuraavaksi liemi. Sekoita kaikki liemen ainekset keskenään.
3. Laita liemi ja paisti uunivuokaan. Yritä saada liemi peittämään paisti mahdollisimman suurelta osalta.
4. Paista noin 1,5 tuntia. Avaa välillä uunia ja valele lientä paistin päälle. Paistoajassa voi olla hieman vaihtelua. Paisti on valmista, kun se on jämäkkää mutta ei kuitenkaan kovaa. Paisti kiinteytyy vielä jäähtyessään, mutta uunista otettaessa se ei saa olla enää rakenteeltaan löysää.



Vaivalloisuusaste: Seitaniksi tämä on sieltä vaivattomimmasta päästä. Valmistuksessa ei ole erillisiä keitto- ja paistovaiheitä, vaan riittää, kun tekee taikinan, sekoittaa liemen ja paistaa koko komeuden uunissa. Vie toki jonkin verran aikaa.

2-vuotiaan arvio: Jäi saamatta, koska vatsatautitoipilas ei halunnut edes maistaa. Ei tätä eikä oikein mitään muutakaan.

torstai 24. toukokuuta 2018

Kanatyyliset seitanpihvit

Olen kaivannut grillattavaksi tai miksei pannulla paistettavaksikin hyvää korvaajaa broilerinleikkeille. Arvelin ratkaisun piilevän jossain seitanin suunnalla, ja niinhän se lopulta piilikin. Näistä pihveistä tuli omasta mielestäni rehellisesti sanottuna tosi herkulliset. 

Ihan ensimmäinen kokeilu ei mennyt nappiin, vaan rakenne muistutti lähinnä paistettua kananmunaa (kyllä, sellaisenkin näköjään saa gluteenijauhoista ja kikherneistä aikaan). Nyt kohdallaan ovat sekä maku että rakenne. Valmistuksessa on oma vaivansa, mutta se kannattaa.

Näissä pihveissä on vaikutteita (ainakin) kolmesta kovasta seitanohjeesta. Reipaskätinen maustaminen juontaa juurensa Awesome Vegan Dadin ohjeesta, jonka olen kääntänyt suomeksi tänne. Idea kikherneiden käyttöön ja myös osaan mausteista on tullut Isa Chandra Moskowitzin kanatyylisistä seitanohjeista, ja valmistusprosessi muistuttaa ainakin jollain tapaa Chocochilin mainiota Jerk seitania.

Aloin kehitellä näitä pihvejä, kun pääsin ilokseni tekemään Vegepalstan Animalia-lehden tässä kuussa ilmestyvään numeroon. Jonkinlainen ajatus kanatyylisten pihvien kehittämisestä oli jo aiemmin kytenyt takaraivossa, ja kun päätin valita palstan teemaksi grillaamisen, ei auttanut kuin ryhtyä toimeen.

Näihin tarvitaan melko montaa ainesta, mutta varsinkaan mausteissa joka ainoa ei ole välttämätön. Jos siis esimerkiksi inkiväärijauhe tai korianteri puuttuu, homma ei varmastikaan kaadu siihen.

Animalia-lehden voi tilata liittymällä järjestön jäseneksi tai kuukausilahjoittajaksi. Vanhoja numeroita pääset lukemaan täältä.


Kanatyyliset seitanpihvit


Seitan
4 dl gluteenijauhoa
1 dl kikherneitä (kypsiä)
3 rkl soijakastiketta
1 rkl maapähkinävoita
2 tl sitruunamehua
2 1/2 dl vettä
3/4 dl ravintohiivahiutaleita
2 tl kasvisliemijauhetta, currya ja sipulijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta, inkivääriä, korianteria, savupaprikaa ja sokeria

Keitinliemi
1 l vettä
2 rkl soijakastiketta, sitruunamehua ja kasvisliemijauhetta

Marinadi
1/2 dl öljyä
2 rkl sitruunamehua
1 tl sitruunankuorta
1 tl agavesiirappia
1/2 currya
1/2 tl suolaa


1. Valmista ensin seitan. Sekoita sauvasekoittimella keskenään kikherneet, maapähkinävoi ja nestemäiset aineet. Sekoita toisessa kulhossa keskenään kaikki kuivat aineet. Kaada nestemäinen seos kuiva-aineiden joukkoon haarukalla sekoittaen. Jatka taikinan vaivaamista kädellä.
2. Muotoile taikinasta pötkö. Leikkaa se ensin kahdeksaan osaan ja sitten vielä kukin osa puoliksi. Muotoile osista pihvejä.
3. Sekoita keitinliemen ainekset kattilassa ja kiehauta liemi. Keitä pihvejä liemessä 15-20 minuuttia.
4. Sekoita marinadin ainekset. Marinoi keitettyjä pihvejä vähintään pari tuntia tai esimerkiksi yön yli.
5. Grillaa pihvit tai paista ne pannulla.


Vaivalloisuusaste: On näissä oma vaivansa, ja aikaakin kuluu jonkin verran. Mikään työvaihe ei kuitenkaan sinänsä ole erityisen vaikea, kun vaan varaa ajan ja näkee vaivan.

2-vuotiaan arvio: Maistui mainiosti.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Hyvä vegaaninen makaronilaatikko


Makaronilaatikko on on ehkä Suomen tavallisin ja arkisin ruoka, mutta sellaisena juuri aivan mahtava. Riittoisa, melko helppo, täysjyvämakaroneista tehtynä aika terveellinen ja maistuu yleensä kaikille - lapsillekin.

Monella on varmasti jokin oma luottoreseptinsä, jolla syntyy kerta toisensa jälkeen makoisa ateria. Itsekin olen vuosien varrella tehnyt monenmoisia enemmän tai vähemmän hyviä viritelmiä, mutta mieluisen vegaanisen reseptin löytyminen on aika uusi juttu.

Olin pitkään siinä käsityksessä, että makaronilaatikosta ei tule hyvää ilman kananmunaa. Soijarouhetta olin tottunut käyttämään jauhelihan tilalla jo kauan sitten, eikä lehmänmaidon vaihtaminen kasvimaitoon ollut mitenkään vaikeaa. Kananmunan käyttöä en kuitenkaan uskonut pystyväni kiertämään.

Sittemmin olen tehnyt hyviä makaronilaatikoita myös ilman kananmunaa, eikä siihen ole tarvittu edes mitään teollisesti valmistettua kananmunankorviketta.

On olemassa toimivia vegaanisia reseptejä, joissa kananmunaa ei varsinaisesti edes korvata millään. Nesteeseen tulee usein silloin kaurakermaa. Tällaisesta makaronilaatikosta yksi esimerkki on Vegaanihaasteen sivuilta löytyvä Makumetkuja murusille -kirjan resepti, joka on äärimmäisessä yksinkertaisuudessaan nerokas. Noinkin voi tehdä!

Vaikka suuresti kannatan yksinkertaisuutta, tuo resepti on omaan makuuni melkein jo turhankin riisuttu. Parhaaseen makaronilaatikkoon kun kuuluu mielestäni kuullotettu sipuli. Samalla kun sipulin kuullottaa, soijarouheen voi turvottaa pannulla, jolloin sekin saa hieman lisämakua.

Tässä omassa laatikossani on erona myös se, että tässä kyllä ihan selkeästi korvaan kananmunan. Korvaajana toimii soijajauho, joka varmistaa tiiviin rakenteen ja on myös ravintoarvoltaan kelpo lisä. Varmasti moni muukin jauho ajaisi suunnilleen saman asian, ja kuten sanottua, pelkällä nesteelläkin pärjää. Joka tapauksessa ainakin soijajauho toimi hyvin.

Perinteisesti kai makaronilaatikon makaronit on keitetty ennen uuniin laittamista, mutta en kyllä näe sille tarvetta. Suoraan raakana vuokaan vaan, se on ainakin kiireisen, väsyneen tai muuten vaan voimavarojaan viisaasti säännöstelevän kokin valinta!

Tässä reseptissä käytetään vain puolet tavallisen kokoisesta makaronipussista, eikä laatikosta ei tule kovin iso. Se riittää 2-4 syöjälle vähän nälän suuruudesta riippuen. Voit helposti tehdä annoksen tuplana, mutta itse en halunnut, koska minulla ei ole niin isoa vuokaa, että annoksen saisi kerralla uuniin.


Vai miellyttäisikö makaronin sijaan spagetti? Kokeile tätä soija-spagettivuokaa!

Tai jotain ihan muuta soijarouheesta? Lämmin suositus mausteiselle soija-kaalipadalle!


P. S. Grillikausi lähestyy, ja sen fiilistelyyn löytyy virikkeitä Animalia-lehden seuraavasta numerosta! Linssinööri sai kunnian laatia lehden Vegepalstan, ja siellä on tällä kertaa herkullista grillattavaa. Numero 2 ilmestyy toukokuun puolivälissä. Lehden saa tilattua liittymällä Animalian jäseneksi tai kuukausitukijaksi, ja irtonumeron voi ostaa esimerkiksi Kulttikiskasta Kaisa-talosta Helsingistä. Palaillaan grillausasioihin myöhemmin myös täällä blogin puolella!



Vegaaninen makaronilaatikko


200 g (täysjyvä)makaronia
1 sipuli
1 dl soijarouhetta
1/2 kasvisliemikuutio
1 tl grillimaustetta
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl juustokuminaa
ripaus valkopippuria

6 dl kauramaitoa
2 rkl soijajauhoa
1 tl soijakastiketta
1/2 tl suolaa

tilkka öljyä 
vettä

1. Silppua sipuli. Kuullota sitä pannulla öljyssä. Lisää pannulle soijarouhe ja murennettu kasvisliemikuutio.
2. Turvota soijarouhe kaatamalla pannulle yhteensä noin desilitra vettä. Kaada vesi pannulle muutamassa erässä ja paista soijarouhe-sipuliseos aina kuivaksi ennen kuin lisäät vettä.
3. Mausta seos grillimausteella, valkosipulijauheella, paprikajauheella ja valkopippurilla.
4. Sekoita keskenään kauramaito, soijajauho, soijakastike ja suola.
5. Kaada makaronit, soijarouheseos ja kauramaitoseos voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Jokseenkin helppo.

2-vuotiaan arvio: Makaronilaatikko kelpaa melkein aina. Viimeksi tosin kilpailevana houkuttimena pöydässä oli mummin tuomia soijanakkeja, joille laatikko ei oikein meinannut pärjätä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Härkis kofta masala



Tulin ostaneeksi paketillisen valmiita härkis kofta -pyöryköitä, jotka on maustettu intialaishenkisesti. Pyöryköissä on sinänsä hyvä maku, mutta jotenkin ne tuntuivat kaipaavat kastiketta, joka toisi kokonaisuuteen hieman ytyä. Tein niihin masala-tyylisen mahdollisimman helpon kastikkeen, jossa mutkat on vedetty suoriksi ja eri mausteiden lukumääräkin pidetään maltillisena.

Tuloksena olikin hyvä ja simppeli yleiskastike intialaistyyliseen ruokaan. Tämä nostaa valmistuotteen aivan uudelle tasolle melko pienellä vaivalla.

Erityisesti kardemumma maistuu mielestäni tässä tosi hyvältä! Toisaalta, kardemumma nyt maistuu mielestäni hyvältä melkein missä tahansa. Tässä on joka tapauksessa yksi hyvä tilaisuus nautiskella siitä.

Härkis koftien sijaan voit käyttää mitä tahansa haluamiasi pyöryköitä tai muita kasviproteiinivalmisteita. Olen varma, että esimerkiksi Oumph tai Tzay-soijapalat toimisivat tässä hyvin.

Myös kikherneet tai vaikkapa isot valkoiset pavut sopivat varmasti kastikkeeseen, joko pelkästään tai pyöryköiden tai proteiinipalojen lisänä.


Olen aiemmin kokeillut samantapaista kastiketta Oumph-soijapalojen kanssa, tutustu siihen täältä: Oumph tikka masala



Härkis kofta masala


1 pkt härkis kofta -pyöryköitä (tai muita kasviproteiinipaloja)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 2 cm pala inkivääriä
öljyä
1 rkl garam masalaa
1 tl kurkumaa
1 tl kardemummaa
500 g tomaattimurskaa
2,5 dl kaurakermaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa


1. Silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää garam masala, kurkuma ja kardemumma ja paista vielä hetki.
2. Lisää tomaattimurska ja anna kiehua ainakin muutama minuutti tai jos ehdit, hauduttele 15 minuuttia.
3. Lisää kaurakerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos sauvasekoittimen kulhoon tai muuhun korkeaan astiaan ja soseuta.
4. Paista härkis kofta -pyörykät pannulla. Lisää joukkoon soseutettu kastike.
5. Tarjoa riisin kanssa.


Vaivalloisuusaste: Jokseenkin helppo. Kastikkeen soseuttaminen tuo pientä lisävaivaa eikä sinänsä ole edes pakollista. Itseäni kastikkeen sileys miellytti kuitenkin sen verran, että tuntui vaivan arvoiselta. Hyvyyden ja helppouden suhde on joka tapauksessa kohdallaan!

2-vuotiaan arvio: Pitkällisen karjumisen jälkeen maistoi pyörykästä noin neljäsosan, mutta siihen se sitten jäi.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Helppo vegaaninen rahkapiirakka

 

Rusinoilla vai ilman? Se on yksi niistä sinänsä merkityksettömistä mutta periaatteellisesti suurista arjen kysymyksistä, joissa pitää valita puolensa. Siis samaa osastoa kuin kummin päin vessapaperirulla laitetaan telineeseen tai kumpi kuuluu päällimmäiseksi, juusto vai leikkele.

Itse tykkään kyllä rusinoista sellaisenaan, mutta en erityisemmin välitä sekoittaa niitä mihinkään kuumennettavaan ruokaan, jossa ne turpoavat ja pehmenevät. Siksi tein tämän rahkapiirakan ilman niitä. Se ei kuitenkaan estä sinua sekoittamasta täytteeseen rusinoita, jos niistä pidät. Miten on, valitsetko oman piirakkasi rusinoilla vai ilman?

Soijarahka on todella mukavan makuinen piirakan täyte, jota tässä piristetään sitruunalla. Kun piirakka on vielä varsin helppo valmistaa, mietinkin, miksi sitä ei ole tullut tehtyä useammin. Piirakka sopii pääsiäiseen mutta myös mihin tahansa arjen tavalliseen kahvihetkeen.

Lehmänmaitorahkaa tähän ei tosiaan tarvita, vaan Alpron Go On -soijarahka hoitaa saman asian. Soijarahkalla on vieläpä se mainio ominaisuus, että se hyytyy uunissa, joten kananmunaakaan ei täyte kaipaa.

Vegaaninen rahkapiirakka


Pohja
100 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 rkl vettä

Täyte
400 g soijarahkaa
1 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl vaniljajauhetta
(rusinoita)

1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon pehmeä margariini ja vesi. Sekoita käsin, kunnes taikina on tasaista.
2. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.
3. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista vielä 20 minuuttia.
4. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua, jotta se jähmettyy.


Vaivalloisuusaste: Yllättävänkin helppo. Jos haluaa vielä helpottaa ja nopeuttaa, voi käyttää valmista piirakkataikinaa. Niistäkin löytyy vegaanisia vaihtoehtoja.

2-vuotiaan arvio: "Haluan lisää kakkua!"



keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Nyhtökaurapiirakka - helppo vegaaninen suolainen piirakka

 
Linssinööri-blogi on vaivihkaa ehättänyt arvokkaaseen yhden vuoden ikään. Kulunut vuosi onkin ollut mukava ja mielenkiintoinen! Kuten varmaan melkein kaikki blogit, Linssinöörikin lähti liikkeelle ihan vain kokeilusta, että kiinnostaisikohan tällainen ketään ja keksisinköhän mitään julkaistavaa. Välillä on sujunut jouhevammin ja välillä takkuisemmin, mutta kyllä homma kaiken kaikkiaan on onnistunut yli odotusten.

Linssinöörin ideana on tehdä vegaanisesta ruuanlaitosta mahdollisimman helppoa. Vuoden varrelle on mahtunut aika monenlaista niksiä ja konstia, ja kehittelen koko ajan lisää. Resepteissä on hyödynnetty jonkin verran puolivalmisteita, kuten peruna-sipulisekoitusta, josta syntyy vähällä vaivalla kiusauksia. Jos et ole vielä kokeillut, testaa vaikkapa tätä curry-kikhernekiusausta.

Ruokaisien sosekeittojen valmistusta olen puolestaan helpottanut käyttämällä valmiita kasvissoseita, kuten tässä supernopeassa porkkanakeitossa.

Yksi hyvä raaka-aine helppoihin mutta täyttäviin arkiruokiin on nyhtökaura. Nyhtökaurareseptit ovat olleet suosittuja, blogin viiden luetuimman postauksen joukkoon mahtuvat merellinen nyhtökaurasoppa ja nyhtökaurastifado.

Kaikkein suosituin resepti ei kuitenkaan ole erityisen helppo, jos nyt ei mikään järkyttävän vaikeakaan. Se on ruotsalaisen Awesome Vegan Dadin blogista kääntämäni seitanresepti, joka onkin kyllä todella hyvä.

Blogin pitäminen on ollut innostava oma juttu, joka on antanut motivaatiota osaamisen kehittämiseen monellakin eri alalla: vegaanisen reseptiikan tuntemuksessa, ruuanlaittotaidoissa yleisemmin, valokuvauksessa, kuvankäsittelyssä, ruokastailauksessa, blogimaailman ymmärtämisessä, verkkoanalytiikassa. Monessa näistä olen vielä ihan alkutaipaleella, mutta kuitenkin pidemmällä kuin vuosi sitten.

On myös tuntunut palkitsevalta, että ainakin välillä blogi on ilmeisesti onnistunut helpottamaan jonkun arkea, antamaan jonkin uuden idean tai vinkkaamaan, miten eläinperäiset tuotteet voisi korvata kasviperäisillä. Suuri kiitos juuri sinulle, lukijani!

Hienoja etappeja ovat olleet muun muassa Kotilieden ruokablogikilpailu ja blogiverkostoon pääseminen sekä tammikuun Vegaanihaaste. Alun perinhän juuri Vegaanihaaste on ollut minulle tärkeä innoittaja vegaaniseen ruokaan tutustumiselle, ja pidin haasteen reseptien laatijoita mielettöminä guruina. Nyt kolmisen vuotta myöhemmin tuntuikin tosi kivalta, kun haasteen reseptipankkiin pääsi mukaan jokunen omakin reseptini.

Hankalinta on ollut ajan löytäminen bloggaamiseen. Vaikka blogin pitäminen on mieluista ja tärkeää, ei se kuitenkaan ole maailman tärkein asia, ja siksi se joutuu usein väistymään erilaisten arjen välttämättömyyksiä tieltä. Esimerkiksi nukkumisen! Olen kuitenkin päättänyt ajatella, että se ei haittaa: blogi se on vähän harvemminkin ilmestyvä blogi. Voi olla, että tiheämpi postaustahti kasvattaisi lukijoiden kokonaismäärää, mutta ei suuri lukijamäärä ole minulle mikään itseisarvo. Mieluummin kunnollista sisältöä ja edes jokunen tyytyväinen lukija kuin pakkotahtista tuottamista, jonka lopputulos ei tunnu itsestä hyvältä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että julkaisutahti on pysynyt melko säännöllisenä, jokseenkin viikoittaisena. Mihinkään kolme kertaa viikossa -osastoon en kyllä tässä elämäntilanteessa kykene.

Blogin syntymäpäivä meni ohi vähän varkain, kun en päivätyökiireiden ja muiden velvoitteiden takia ehtinyt suunnitella mitään huikeaa juhlaspektaakkelia. Eipä hätää kuitenkaan, koska ehtiihän sitä synttäriä juhlistaa pari viikkoa jälkikäteenkin vaikka tällaisella yksinkertaisella piirakalla. Suolainen piirakka on mielestäni kivaa ja kätevää juhlatarjottavaa, mutta vegaanisista resepteistä ei ainakaan ole minun silmiini osunut mitään valtaisaa ylitarjontaa.

Tämä piirakka on sen verran helppo tehdä, että näitä jaksaa tarvittaessa tehdä juhliin useammankin. Toisaalta ruokaisa ja jokseenkin terveellinen piirakka sopii hyvin myös arkiruuaksi vaikkapa salaatin kanssa.

Käytin valmista pakastettua piirakkataikinaa, joita löytyy hyvin myös vegaanisina. Vegaanituotteet-sivusto on taikinan löytämisessä hyvä apu. Kuvan piirakassa taikinana on Myllyn paras -merkkinen neljän viljan ruokapiirakkataikina, joka sopii sellaisenaan pyöreään vuokaan eikä vaadi kaulimista. Olen kokeillut tätä muillakin valmistaikinoilla ihan hyvin tuloksin.

Tässäkin piirakassa hyödynnetään sitä soijajugurtin hienoa superominaisuutta, että se hyytyy paistettaessa. Samaa ilmiötä voi ihailla esimerkiksi tässä juustokakussa. Sipulinmakuisen kaurakerman voi korvata maustamattomallakin - siinä tapauksessa täytteeseen voi ehkä lisätä ripauksen sipulijauhetta.

Nyhtökaurapiirakka


1 pkt valmista piirakkataikinaa (suolaista)
1 pkt nyhtökauraa (nude)
1 paprika
2 dl soijajugurttia
2 dl sipulinmakuista kaurakermaa
1 rl öljyä
1 tl sitruunamehua
1 tl agavesiirappia (tai muuta makeutusta)
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl juustokuminaa


1. Käsittele piirakkataikina paketin ohjeen mukaan. Kuutioi paprika.
2. Sekoita kulhon pohjalla öljy, sitruunamehu, agavesiirappi, savupaprikajauhe ja juustokumina. Kääntele nyhtökaura joukkoon niin, että mausteliemi tarttuu siihen mahdollisimman tasaisesti.
3. Lisää täytteeseen soijajugurtti, kaurakerma ja paprikakuutiot.
4.. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Helppo, koska puolivalmisteita hyödynnetään melkein kaikessa missä voidaan.

2-vuotiaan arvio: Ei suostunut tällä kertaa maistamaan ollenkaan. Edellisellä kerralla muistelen, että olisi vähän jopa syönyt.




tiistai 6. maaliskuuta 2018

Superhelppo purjo-perunasosekeitto voipavuilla


Tässä tulee keitto, jolla on tavalliseen purjo-perunakeittoon verrattuna kaksi superominaisuutta:

1. Se on erittäin nopea valmistaa
2. Se sisältää proteiinin lähteen

Supernopeus selittyy sillä, että kokonaisten perunoiden sijaan käytetään pakastettua perunamuusiainesta. Käytin Oolannin perunasoseainesta, joka sisältää pelkkää perunaa helppokäyttöisessä muodossa. Tuotetta valitessaan kannattaa kutenkin olla tarkkana, koska joillakin merkeillä on ymmärtääkseni myös maitoa sisältäviä perunamuusiaineksia, eikä keitosta silloin tietenkään tule vegaaninen.

Proteiinipitoisuuden salaisuus puolestaan ovat voipavut eli isot valkoiset pavut, jotka soseutetaan keiton joukkoon. Miedon makuiset pavut eivät juuri vaikuta keiton makuun mutta ravintoarvoon kylläkin.

Olen aina tykännyt purjo-perunasosekeiton mausta, mutta sitä on harvemmin tullut itse laitettua. Ilman erityistä proteiininlähdettä se on ehkä tuntunut turhan heppoiselta ja alkuruokamaiselta, ja toisaalta perunoiden kuorimisessa on aina tietty vaiva. Voipavuilla ja perunamuusiaineksilla nämä heikkoudet saadaan kuitenkin selätettyä, ja keitosta tulee täysipainoinen ja helposti valmistuva ruoka. 

Eipä tässä sitten muuta kuin keittelemään ja soseuttelemaan vaan! Ja tietty herkuttelemaan!


Purjo-perunasosekeitto voipavuilla


1 purjo
400g (1ps) pakasteperunasoseainesta
öljyä
8 dl vettä
285 g (1pkt) isoja valkoisia papuja (käyttövalmiita)
1 kasvisliemikuutio
2 dl kaurakermaa
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää

1. Pilko purjo ja kuullota sitä hetki öljyssä kattilan pohjalla.
2. Lisää perunasoseaines, vesi ja kasvisliemikuutio. Sekoita.
3. Keitä kunnes purjo on pehmeää. Lisää valutetut pavut ja kaurakerma. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä.
4. Kuumenna vielä kiehuvaksi ja mausta suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä.


Vaivalloisuusaste: Tosi helppo, purjon pilkkominen on ainoa vähänkään työläämpi tehtävä.

2-vuotiaan arvio: Kieltäytyi ehdottomasti maistamasta. Enimmillään suostui maistamaan keittolautasessa olevan lusikan kädensijaa.