kotiliesi

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Helppo sitruunamousse aquafabasta


Tällä viikolla on vietetty Hävikkiviikkoa, ja tämä resepti sopiikin hyvin sen henkeen. Oikeastaan tässä hyödynnetään ainesosaa, jonka pois heittämistä ei yleensä edes ajatella hävikiksi: nimittäin säilykekikherneiden lientä eli aquafabaa.

Aquafaba tunnetaan etenkin vegaanisten marenkien raaka-aineena, mutta se soveltuu myös moneen muuhun. On aika hämmentävää, että kikherneliemestä saa aikaa jämäkän vaahdon. Osa reseptin viehätystä onkin juuri sen yllättävyys ja melkein maaginen fiilis, kun säilykeliemi muuntautuu joksikin ihan muuksi eikä lopputuloksesta voi ikinä kuvitellakaan, että sillä on jotain tekemistä kikherneiden kanssa.

Tämä resepti on aquafabaohjeiden yksinkertaisimmasta päästä. Ei tarvitse tehdä muuta kuin vaahdottaa liemi ja maustaa. Sitruunankuori tuo siihen niin hyvän maun, että kummempia kommervenkkejä ei tarvita. Moussen voi syödä sellaisenaan tai pakastaa, jolloin lopputulos muistuttaa jäätelöä tai jäädykettä.

Maustamatonta aquafabavaahtoa en pahemmin suosittele maistamaan, se maistuu epämiellyttävästi palkokasvilta. Mutta kun vaahtoon lisätään sokeri ja sitruuna, herneen mausta ei ole enää tietoakaan.

Tämä ohje on julkaistu aiemmin Animalia-lehteen laatimallani Vegepalstalla.




Sitruunamousse

1,5 dl aquafabaa eli säilykekikherneiden lientä
2 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunankuorta


1. Vaahdota aquafaba sähkövatkaimella kiinteäksi vaahdoksi.
2. Mausta sokerilla, sitruunamehulla ja raastetulla sitruunankuorella. Säätele sokerin määrää makusi mukaan.
3. Tarjoa mousse sellaisenaan tai laita se vähintään neljäksi tunniksi pakastimeen, jolloin saat jäätelön tyylisen jälkiruuan.


Vaivalloisuusaste: Tosi helppo jälkkäri, pientä vaivaa tuottavat ainoastaan vaahdotus ja sitruunankuoren raastaminen.

2-vuotiaan arvio: Taisi olla päiväunilla silloin kun nämä syötiin, joten arvio jäi saamatta.

torstai 30. elokuuta 2018

Helppo vegaaninen härkis-kesäkurpitsavuoka


Jatketaan vielä hetki kesäkurpitsa-asioilla, vaikka satokausi taitaakin olla jo aika pitkällä. Itse en ole koskaan kesäkurpitsaa viljellyt (ei ole kasvimaata), mutta olen ymmärtänyt, että se on sen verran satoisa kaveri, että kaikki vinkit sen hyödyntämiseen tulevat tarpeeseen.

Kesäkurpitsavuokiin tunnutaan usein laittavat roppakaupalla juustoa, ja varmasti niin tuleekin mehevää. Halusin kuitenkin kokeilla, miten vuoasta syntyisi maukasta vegaanisesti ja ilman sen kummempia vegejuustoja.

Tosi hyväähän siitä tuli! Tein vuoan päälle kuorrutteen kaurafraichesta ja kikhernejauhoista, mutta kikhernejauhot voisi tarvittaessa jättää hyvin poiskin. Jos niitä kuitenkin löytyy valmiiksi kaapista, ne tuovat kuorrutteeseen jämäkkää rakennetta. Kesäkurpitsa, tomaattikastike, härkis ja yrtit ovat kyllä jo itsessään niin maukkaita, että kuorrutus ei noussut kovin suureen rooliin.

Oikaiseminen onnistuu myös niin, että jättää koko kuorrutteen pois ja kaataa vain päälle purkillisen kaurakermaa. Kokeilin, ja hyvää tuli niinkin.

Muistan, että itse en pienenä tykännyt paistetun kesäkurpitsan rakenteesta, vaan kesäkurpitsa oli mielestäni jotenkin ällö vihannes. Sitten olen vain jossain vaiheessa oppinut syömään sitä. Oli jännä huomata, että lapsella kesäkurpitsapalat tökkäsivät samalla lailla. Hän suostui kyllä maistamaan, mutta palat tulivat saman tien ulos yökkäävän ilmeen saattelemina. Pitää siis vain jatkaa harjoituksia vähä vähältä, eivätköhän maku ja rakenne jossain vaiheessa tule tutuiksi.




Härkis-kesäkurpitsavuoka


1 pkt (250 g) härkistä (original)
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
500 g tomaattimurskaa
2 rkl rypsiöljyä
1  tl basilikaa
1 tl timjamia
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa

Kuorrute

1 prk (2 dl) kaurafraichea (Oatly iMat)
2 rkl kikhernejauhoja
2 rkl ravintohiivahiutaleita
1/2 tl suolaa
1/4 tl muskottipähkinää

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Silppua sipuli ja valkosipuli ja pilko kesäkurpitsa pieniksi suupaloiksi.
2. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. 
3. Laita kaikki ainekset paitsi kuorrute uunivuokaan ja sekoita. Levitä kuorrute vuoan päälle.
4. Paista 200 asteessa noin 50 minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Jonkin verran pilkkomista ja pitkähkö paistoaika, mutta kaiken kaikkiaan yksinkertainen ja vaivaton.

2-vuotiaan arvio: Härkispaloja suostui syömään jonkin verran, mutta kesäkurpitsat eivät miellyttäneet. Maistoi kuitenkin urheasti.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Nerokkaan yksinkertaiset kesäkurpitsapihvit Pikkumassujen inspiroimana



Lämpötila asunnossa on laskenut siedettävyysrajan paremmalle puolelle 27 asteeseen, joten kokkaamista uskaltaa taas vähitellen harkita.

Linssinööri on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa reseptirintamalla, ja yhtenä syynä on asuntomme julkisivuremontti. Lämpötila keittiössä on ollut sitä luokkaa, että patojen kuumentelu ei kiinnosta. Rempan takia olemme myös asustelleet kesän mittaan useammassa eri paikassa, ja muuttorumba on hiukan verottanut ruuanlaittoenergiaa. Nyt kuitenkin kokataan taas!

Törmäsin Pikkumassujen Insta-tilillä kesäkurpitsapihvien ohjeeseen, joka vaikutti nerokkaalta: kesäkurpitsaa, kikhernejauhoja, ravintohiivahiutaleita ja vähän muitakin mausteita. Hyviä aineksia simppelinä mutta taatusti toimivana yhdistelmänä.

Seuraavaksi universumi järjesti haltuuni mahtavat raaka-aineet, kun aiemminkin Linssinöörin hovihankkijana toiminut Erika lahjoitti minulle palstallaan kasvaneen, todella kunnioitettavan kokoisen kesäkurpitsan. Kiitos siitä!

Sittenhän ei voinut muuta kuin ryhtyä vain tekemään. En oikein osannut arvioida, paljonko kesäkurpitsajätti tai sen palanen painaa, joten päätin soveltaa Pikkumassujen ohjetta määrien suhteen hyvin vapaasti. Ravintohiivahiutaleita laitoin ekstramäärän, koska ne nyt vaan ovat niin hyviä. 

Tein taikinastani melko löysää, ja prosessi muistutti ehkä enemmän lettujen kuin pihvien valmistusta - vähän jotain siltä väliltä. Taikinastani ei varsinaisesti pystynyt muotoilemaan pihvejä, vaan nostelin sitä kuumalle pannulle pieniksi litteiksi keoiksi ja paistoin lettujen tapaan. 

Jos kaapista löytyy lettupannu, se on varmasti tässä ihan kelpo apuväline, mutta taikina oli sen verran paksua, että kasat pysyivät tavallisella paistinpannulla koossa ilman erityisiä reunojakin.

Pihvit osoittautuivat erinomaiseksi tavaksi ujuttaa hieman kesäkurpitsaa yleensä vihanneksiin hyvin skeptisesti suhtautuvan lapsen ruokavalioon. Pihvit selvästi kiinnostivat jo paistovaiheessa, ehkä näissä oli sellainen sopivasti pinaattilettuja muistuttava viba.

Pikkumassujen alkuperäinen ohje löytyy Instan lisäksi myös Facebookista täältä

Jos haluat kokeilla vähän toisenlaisia pihvejä, joihin tulee kokonaisia kikherneitä, tsekkaapa tämä: Kikherne-kesäkurpitsapihvit





Helpot kesäkurpitsapihvit


6 dl kesäkurpitsaraastetta
3 dl kikhernejauhoa
1 dl ravintohiivahiutaleita
1 tl meiramia ja suolaa
1/2 tl mustapippuria
öljyä tai margariinia paistamiseen

1. Raasta kesäkurpitsa. Puristele raasteesta enimmät vedet pois, mutta anna sen jäädä melko kosteaksi.
2. Sekoita joukkoon muut ainekset.
3. Kuumenna rasva paistinpannulla. Nostele taikinasta pieniä litteitä kekoja kuumalle pannulle ja paista lettujen tapaan.


Vaivalloisuusaste: Raastaminen ja paistaminen vaativat jonkin verran vaivannäköä, mutta kaikki muu on tosi helppoa.

2-vuotiaan arvio: Nyökkäys vastauksena kysymykseen "olivatko pihvit hyviä". Söi ihan suosiolla useamman lettusen.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Colamarinoidut tofuvartaat


Sää on viime aikoina suosinut ulkoilua ja siinä samalla myös grillausta. Vartaat ovat aina luotettavaa grilliruokaa, ja mikä parasta, niihin saa kätevästi ujutettua mukaan oivan annoksen kasviksia. Aivan pelkistä kasviksista tehdyt vartaat eivät kuitenkaan ainakaan itselleni oikein riitä pääruuaksi, vaan kaipaan kyllä joukkoon jotakin proteiinin lähdettä.

Tofu on hyvä vaihtoehto ruokaisuutta tuomaan. Sellaisenaan se ei kuitenkaan maistui paljon miltään, vaan tarvitsee ylleen maittavan marinadin. Colamarinadi sopii grillaukseen erityisen hyvin, koska colajuoma tuo marinadiin hyvää mättöruokamaisuutta.

Tämä marinadi syntyy tavallisista aineksista, ainoastaan nestesavuaromi on hieman erikoisempi tuote. Ripaus savupaprikajauhetta toimii hyvin korvaajana, ja savun maun voi tarvittaessa jättää kokonaan poiskin.

Ja jos sinulla ei ole grilliä tai grillaus ei muuten kuulu kesärutiineihisi, ei hätää. Nämä vartaat valmistuvat mainiosti myös uunissa grillivastuksen alla.

Käytin itse valmistuksessa Jalotofun maustamatonta tofua, joka myydään 270 gramman paketeissa. Vartaista riitti juuri ja juuri pääruuaksi kahdelle. Marinadi riittää varmasti myös suuremmalle tofumäärälle, joten jos sinulla on isompi tofupaketti, senkun annat palaa - tai noh, ainakin paistua.


Maustamattomasta tofusta syntyy muutakin hyvää! Kokeile vaikka tätä appelsiinitofua.
.
Grilliin sopivat tosi hyvin myös nämä kanatyyliset seitanpihvit. Resepti on yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista!



Colamarinoidut tofuvartaat


1 pkt (270 g) maustamatonta kiinteää tofua
1 paprika
½-1 kesäkurpitsa

Marinadi:
1 dl colajuomaa
½ dl soijakastiketta
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl sitruunamehua
½ tl suolaa
½ tl nestesavuaromia (ei välttämätön)

1. Leikkaa tofu vartaaseen sopiviksi paloiksi.
2. Sekoita marinadin ainekset. Marinoi tofupaloja vähintään pari tuntia tai esimerkiksi yön yli.
3. Viipaloi kesäkurpitsa ja paloittele paprika sopiviksi suupaloiksi.
4. Pyörittele kesäkurpitsa- ja paprikapalat marinadissa ja pujottele ne vartaisiin tofupalojen kanssa.
5. Grillaa vartaat ulkogrillissä tai uunissa grillivastuksen alla.


Vaivalloisuusaste: Marinointi vie hieman aikaa ja vartaiden kokoamisessa on jonkin verran näpertelyä, mutta kaiken kaikkiaan helppo.

2-vuotiaan arvio: Tofu maistui erinomaisesti, mutta vannoutunutta vihannesskeptikkoa ei tälläkään virityksellä saatu jujutettua syömään paprikaa tai kesäkurpitsaa.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Vöner-munakoisopata – helppo tapa hyödyntää kahta ihanaa raaka-ainetta


Vöner on ihanaa ja munakoiso on ihanaa, joten niitä yhdistävä pata ei mitenkään voi olla muuta kuin vähintäänkin ihanaa. Testasin, ja tosi herkullistahan siitä tuli! Eikä ollut vaikeaa tehdä.

Jos Vöner ei ole tuttu, se on siis kebablihaa muistuttava vegaaninen tuote, joka on tehty vehnäproteiinista. Sitä on ainakin meillä päin nykyään aika hyvin saatavilla kaupoista  ja myös yhä useammassa kebab-paikassa kasvisvaihtoehtona. Juuri viime viikolla Mäkelänkadulla totesin, että pari uutta paikkaa on niin sanotusti vöneröity ilmeisesti ihan hiljattain. Kävinkin sitten lopulta Sepiassa vetämässä vöneröverit  annos oli todella kunnioitettavan kokoinen!

Vöner on hyvää ihan sellaisenaan kebab-tyyliin, mutta joskus tekee mieli jotain vähän kotiruokamaisempaa, jossa olisi ehkä myös kasviksia mukana.

Munakoiso hyvin valmistettuna on periaatteessa yksi suosikkikasviksistani, mutta perusrepertuaarissani ei ole ollut juuri ruokia, joissa sitä hyödynnetään. Chocochilin blogissa on soijarouhe-munakoisopadan ohje, josta tykkään kovasti, ja siitä hain hieman inspiraatiota myös tähän pataan.

Mausteita voi varmasti vähän soveltaa, jos kaikkia ei löydy omasta kaapista. Varmasti ainakin monet eri yrttimausteet sopivat hyvin mukaan.

Lisukkeena voi tarjota esimerkiksi maustamatonta soijajugurttia tai kaurafraichea. Myös riisi tai vaikkapa ohra tai kvinoa varmasti sopii padan kylkeen, mutta välttämättä mitään ruokaisaa lisuketta ei tarvita.


Vöner-munakoisopata


200 g Vöner-viipaleita
1 munakoiso
1 sipuli
3 rkl öljyä
5 valkosipulinkynttä
500 g tomaattimurskaa
1 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
1 tl balsamicoa
1 rkl oreganoa
1 tl basilikaa
1 tl kanelia
1 tl minttua
1 tl rosmariinia

1. Pilko sipulit ja kuutioi munakoisot. Kuullota sipuleita öljyssä ja lisää munakoisot sekä soijakastike, balsamico ja mausteet. Anna paistua keskilämmöllä viitisen minuuttia.
2. Lisää tomaattimurska ja noin desilitra vettä. Keittele pataa keskilämmöllä, kunnes munakoisot ovat aivan pehmeitä. Lisää tarvittaessa vettä.
3. Sekoita pataan Vöner-viipaleet ja kuumenna pata vielä kauttaaltaan.


Vaivalloisuusaste: Kun vain jaksaa ja ehtii pilkkoa sipulit ja munakoison, muu on helppoa.

2-vuotiaan arvio: Söi kohtalaisesti varsinkin Vöner-paloja, ja vahingossa mukana meni varmaan jokunen hippu kasviksiakin.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Rakkautta ja ravintoaineita: Juhlista Pride-viikkoa sateenkaarismoothiella!


Tällä viikolla kannattaa hyödyntää ruokavaliossaan kaikki sateenkaaren värit. No okei, sininen on kinkkinen, mutta mustikoilla senkin voi kuitata. Värikäs ruokahan on yleensä terveellistä, ja lisäksi hedelmistä ja vihanneksista saa ihania Pride-viikon henkeen sopivia sateenkaarisommitelmia. 

Yhdellä kertaa pääsee siis kätevästi sekä toteuttamaan luovuuttaan että ottamaan kantaa yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Itse en tällä kertaa pysty osallistumaan Helsingin Pride-viikon varsinaisiin ohjelmiin, mutta onneksi aina voi valmistaa smoothiekulhon ja koristella sen sateenkaarityylillä. Tämä on myös hyvä tekosyy ostaa kotiin iso määrä kaikkia ihania hedelmiä ja marjoja, joita ei ehkä muuten raaskisi hankkia niin montaa sorttia.

Tässä on pohjana ihan yksinkertainen perussmoothie, joka saa hieman lisää täyteläisyyttä ja ravintoarvoa maapähkinävoista. Halutessaan maapähkinävoin voi toki jättää poiskin, ja muutenkin ainesosia voi helposti vaihdella. Tähän kulhoon ovat kaikki hedelmät tervetulleita - tai siis ei ole mikään pakko edes olla hedelmä, tervetuloa myös viljat, pähkinät, vihannekset ja mitä muita näitä nyt onkaan!

Koristeluun löysin sateenkaaren värit mansikasta, appelsiinista, banaanista, vihreistä viinirypäleistä, mustikoista ja violeteista viinirypäleistä. Voit tehdä omasi muistakin sopivan värisistä aineksista, eikä tietenkään ole niin nokonuukaa, jos vaikka kaikkia värejä ei olisi saatavilla. Kukin saa luonnollisesti tehdä juuri sellaisen sateenkaaren kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Ja sateenkaarismoothie sopii totta kai myös jaettavaksi. Tuplaamalla tai triplaamalla reseptin saat näyttävän lisän vaikka brunssipöytään.



Sateenkaari-smoothiekulho


1 banaani
1 appelsiini
2 dl marjoja (esim. mansikoita ja mustikoita, pakasteet käyvät hyvin)
1 rkl maapähkinävoita

Koristeluun
mansikoita
appelsiinia
banaania
viinirypäleitä (vihreitä ja violetteja)
pensasmustikoita

1. Sekoita smoothien ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi seokseksi.
2. Kaada smoothie kulhoon.
3. Pilko koristeluun käytettävät hedelmät. Ripottele niitä kulhon pinnalle raidoiksi järjestyksessä punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Mehevä vaalea seitanpaisti


Seitan on mahtavaa. Sen tekokin on periaatteessa helppoa, tosin ei ole mitenkään itsestään selvää, että omatekoisesta seitanista tulee aina hyvää. Siksi maailmaan tarvitaan yhä uusia hyviä seitanreseptejä, ja tässä tulee yksi! Tämä on murea ja mehevä paisti, joka sopii erityisen hyvin vaihtoehdoksi vaalealle lihalle.

Edellinen julkaisemani ohje on myös seitania, mutta älkää peljätkö, kyllä täältä vielä muitakin ruokalajeja on tulossa. Kanatyylisten seitanpihvien suosio nyt vain innosti minua uusien, vähän samantyyppisten seitanien kehittämiseen.

Tämä paisti onkin eräänlainen yhdistelmä kanatyylisistä pihveistä ja suositusta ruotsalaisen Awesome Vegan Dadin seitanohjeesta. Mausteet ovat kanatyylisen seitanin maailmasta, mutta paistin malli ja valmistustapa ovat ruotsalaisohjeen tyylisiä. Jos kanatyylisten pihvien maku miellyttää, tämä on vähän helpompi tapa päästä vähän samantapaiselta maistuvaan lopputulokseen. Pihvejä ei tarvitse muotoilla, eikä keittämistä ja marinointia tehdä erikseen, vaan paisti ainoastaan paistetaan uunissa runsaassa liemessä.

Myös siihen legendaariseen ruotsalaisohjeeseen verrattuna tämä on himpun verran simppelimpi, kun ei tarvita ihan niin montaa maustetta. Siinä ohjeessa olen myös kokenut maissin käytön vähän kinkkiseksi, koska purkillisesta jää aina yli enkä välttämättä saa käytettyä sitä mihinkään. Tässä voipavut eli isot valkoiset pavut ovat samassa roolissa kuin maissi, ja se on kätevää, koska tuo kaksi desilitraa on sopivasti juuri yksi GoGreenin paketillinen.

Maussa tämä ei kuitenkaan mielestäni edes häviä sille huippuohjeelle!

Paistista tulee iso, ja sitä voi hyvin käyttää pääruuan lisäksi usean päivän kuluessa esimerkiksi leivän päällä. Osan voi myös pakastaa.

Täytyy tunnustaa, että voipavut valikoituivat paistin pavuiksi ihan vahingossa. Luulin ottaneeni hyllystä kikhernepaketin, mutta avattuani sen huomasin, että käsi olikin osunut voipapuihin. Totesin sitten, että kokeillaan, ei voi tulla kovin huonoa. Eikä tullutkaan, voipavut ovat siis kelpo vaihtoehto seitanin pavuiksi siinä missä varmaan lähes kaikki muutkin pavut. Niitä käyttäen paistiin tulee myös kaunis melko vaalea sävy, johon kurkuma antaa keltaisuutta.

Jos sinulla ei ole kurkumaa, voit hyvin käyttää currya - sehän on kurkumaa sisältävä mausteseos, jonka kaikki maut varmasti sopivat hyvin myös tähän paistiin. Limemehun taas voi tarvittaessa korvata sitruunamehulla.

Jos sinulla sattuu olemaan kikherneitä, jotka haluat saada käytettyä, voit hyvin laittaa niitä voipapujen sijaan. Mutu-veikkaukseni on, että paistista saattaa tulla silloin himpun verran tiiviimpi. On sitten ihan makuasia, kummasta tykkää enemmän - jos nyt mitään eroa ylipäänsä huomaa.

Seitan on hyvää vaikkapa ihan vain salaatin ja maustamattoman soijajugurtin kanssa, kuten kuvan annoksessa. Kastikkeeksi sopii esimerkiksi sriracha. Kokonaisuus muistuttaa kana- tai tavallista kebabannosta. Lisäherkullisuutta saat, jos paistat seitanviipaleet pannulla öljyssä.

Vaalea seitanpaisti


8 dl gluteenijauhoa
2 dl voipapuja (isot valkoiset pavut)
1/2 dl soijakastiketta
2 rkl maapähkinävoita
1 rkl limemehua
5 dl vettä
1 1/2 dl ravintohiivahiutaleita
1/2 kasvisliemikuutio
1 rkl sipulijauhetta
2 tl valkosipulijauhetta, inkivääriä, korianteria, savupaprikaa ja sokeria
1 tl kurkumaa

Liemi
6 dl vettä
1/2 dl soijakastiketta
2 rkl limemehua
2 rkl öljyä
1 rkl sokeria

1. Sekoita keskenään voipavut ja kaikki seitanpaistin nestemäiset ainekset. Aja tasaiseksi nesteeksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita sitten kuivat aineet keskenään. Yhdistä seokset. Vaivaa taikinaa käsin muutama minuutti. Muotoile taikinasta noin 3 cm korkea paisti ja jätä se noin vartiksi lepäämään.
2. Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen. Valmista seuraavaksi liemi. Sekoita kaikki liemen ainekset keskenään.
3. Laita liemi ja paisti uunivuokaan. Yritä saada liemi peittämään paisti mahdollisimman suurelta osalta.
4. Paista noin 1,5 tuntia. Avaa välillä uunia ja valele lientä paistin päälle. Paistoajassa voi olla hieman vaihtelua. Paisti on valmista, kun se on jämäkkää mutta ei kuitenkaan kovaa. Paisti kiinteytyy vielä jäähtyessään, mutta uunista otettaessa se ei saa olla enää rakenteeltaan löysää.



Vaivalloisuusaste: Seitaniksi tämä on sieltä vaivattomimmasta päästä. Valmistuksessa ei ole erillisiä keitto- ja paistovaiheitä, vaan riittää, kun tekee taikinan, sekoittaa liemen ja paistaa koko komeuden uunissa. Vie toki jonkin verran aikaa.

2-vuotiaan arvio: Jäi saamatta, koska vatsatautitoipilas ei halunnut edes maistaa. Ei tätä eikä oikein mitään muutakaan.