kotiliesi

torstai 19. huhtikuuta 2018

Hyvä vegaaninen makaronilaatikko


Makaronilaatikko on on ehkä Suomen tavallisin ja arkisin ruoka, mutta sellaisena juuri aivan mahtava. Riittoisa, melko helppo, täysjyvämakaroneista tehtynä aika terveellinen ja maistuu yleensä kaikille - lapsillekin.

Monella on varmasti jokin oma luottoreseptinsä, jolla syntyy kerta toisensa jälkeen makoisa ateria. Itsekin olen vuosien varrella tehnyt monenmoisia enemmän tai vähemmän hyviä viritelmiä, mutta mieluisen vegaanisen reseptin löytyminen on aika uusi juttu.

Olin pitkään siinä käsityksessä, että makaronilaatikosta ei tule hyvää ilman kananmunaa. Soijarouhetta olin tottunut käyttämään jauhelihan tilalla jo kauan sitten, eikä lehmänmaidon vaihtaminen kasvimaitoon ollut mitenkään vaikeaa. Kananmunan käyttöä en kuitenkaan uskonut pystyväni kiertämään.

Sittemmin olen tehnyt hyviä makaronilaatikoita myös ilman kananmunaa, eikä siihen ole tarvittu edes mitään teollisesti valmistettua kananmunankorviketta.

On olemassa toimivia vegaanisia reseptejä, joissa kananmunaa ei varsinaisesti edes korvata millään. Nesteeseen tulee usein silloin kaurakermaa. Tällaisesta makaronilaatikosta yksi esimerkki on Vegaanihaasteen sivuilta löytyvä Makumetkuja murusille -kirjan resepti, joka on äärimmäisessä yksinkertaisuudessaan nerokas. Noinkin voi tehdä!

Vaikka suuresti kannatan yksinkertaisuutta, tuo resepti on omaan makuuni melkein jo turhankin riisuttu. Parhaaseen makaronilaatikkoon kun kuuluu mielestäni kuullotettu sipuli. Samalla kun sipulin kuullottaa, soijarouheen voi turvottaa pannulla, jolloin sekin saa hieman lisämakua.

Tässä omassa laatikossani on erona myös se, että tässä kyllä ihan selkeästi korvaan kananmunan. Korvaajana toimii soijajauho, joka varmistaa tiiviin rakenteen ja on myös ravintoarvoltaan kelpo lisä. Varmasti moni muukin jauho ajaisi suunnilleen saman asian, ja kuten sanottua, pelkällä nesteelläkin pärjää. Joka tapauksessa ainakin soijajauho toimi hyvin.

Perinteisesti kai makaronilaatikon makaronit on keitetty ennen uuniin laittamista, mutta en kyllä näe sille tarvetta. Suoraan raakana vuokaan vaan, se on ainakin kiireisen, väsyneen tai muuten vaan voimavarojaan viisaasti säännöstelevän kokin valinta!

Tässä reseptissä käytetään vain puolet tavallisen kokoisesta makaronipussista, eikä laatikosta ei tule kovin iso. Se riittää 2-4 syöjälle vähän nälän suuruudesta riippuen. Voit helposti tehdä annoksen tuplana, mutta itse en halunnut, koska minulla ei ole niin isoa vuokaa, että annoksen saisi kerralla uuniin.


Vai miellyttäisikö makaronin sijaan spagetti? Kokeile tätä soija-spagettivuokaa!

Tai jotain ihan muuta soijarouheesta? Lämmin suositus mausteiselle soija-kaalipadalle!


P. S. Grillikausi lähestyy, ja sen fiilistelyyn löytyy virikkeitä Animalia-lehden seuraavasta numerosta! Linssinööri sai kunnian laatia lehden Vegepalstan, ja siellä on tällä kertaa herkullista grillattavaa. Numero 2 ilmestyy toukokuun puolivälissä. Lehden saa tilattua liittymällä Animalian jäseneksi tai kuukausitukijaksi, ja irtonumeron voi ostaa esimerkiksi Kulttikiskasta Kaisa-talosta Helsingistä. Palaillaan grillausasioihin myöhemmin myös täällä blogin puolella!



Vegaaninen makaronilaatikko


200 g (täysjyvä)makaronia
1 sipuli
1 dl soijarouhetta
1/2 kasvisliemikuutio
1 tl grillimaustetta
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl juustokuminaa
ripaus valkopippuria

6 dl kauramaitoa
2 rkl soijajauhoa
1 tl soijakastiketta
1/2 tl suolaa

tilkka öljyä 
vettä

1. Silppua sipuli. Kuullota sitä pannulla öljyssä. Lisää pannulle soijarouhe ja murennettu kasvisliemikuutio.
2. Turvota soijarouhe kaatamalla pannulle yhteensä noin desilitra vettä. Kaada vesi pannulle muutamassa erässä ja paista soijarouhe-sipuliseos aina kuivaksi ennen kuin lisäät vettä.
3. Mausta seos grillimausteella, valkosipulijauheella, paprikajauheella ja valkopippurilla.
4. Sekoita keskenään kauramaito, soijajauho, soijakastike ja suola.
5. Kaada makaronit, soijarouheseos ja kauramaitoseos voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Jokseenkin helppo.

2-vuotiaan arvio: Makaronilaatikko kelpaa melkein aina. Viimeksi tosin kilpailevana houkuttimena pöydässä oli mummin tuomia soijanakkeja, joille laatikko ei oikein meinannut pärjätä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Härkis kofta masala



Tulin ostaneeksi paketillisen valmiita härkis kofta -pyöryköitä, jotka on maustettu intialaishenkisesti. Pyöryköissä on sinänsä hyvä maku, mutta jotenkin ne tuntuivat kaipaavat kastiketta, joka toisi kokonaisuuteen hieman ytyä. Tein niihin masala-tyylisen mahdollisimman helpon kastikkeen, jossa mutkat on vedetty suoriksi ja eri mausteiden lukumääräkin pidetään maltillisena.

Tuloksena olikin hyvä ja simppeli yleiskastike intialaistyyliseen ruokaan. Tämä nostaa valmistuotteen aivan uudelle tasolle melko pienellä vaivalla.

Erityisesti kardemumma maistuu mielestäni tässä tosi hyvältä! Toisaalta, kardemumma nyt maistuu mielestäni hyvältä melkein missä tahansa. Tässä on joka tapauksessa yksi hyvä tilaisuus nautiskella siitä.

Härkis koftien sijaan voit käyttää mitä tahansa haluamiasi pyöryköitä tai muita kasviproteiinivalmisteita. Olen varma, että esimerkiksi Oumph tai Tzay-soijapalat toimisivat tässä hyvin.

Myös kikherneet tai vaikkapa isot valkoiset pavut sopivat varmasti kastikkeeseen, joko pelkästään tai pyöryköiden tai proteiinipalojen lisänä.


Olen aiemmin kokeillut samantapaista kastiketta Oumph-soijapalojen kanssa, tutustu siihen täältä: Oumph tikka masala



Härkis kofta masala


1 pkt härkis kofta -pyöryköitä (tai muita kasviproteiinipaloja)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 2 cm pala inkivääriä
öljyä
1 rkl garam masalaa
1 tl kurkumaa
1 tl kardemummaa
500 g tomaattimurskaa
2,5 dl kaurakermaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa


1. Silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää garam masala, kurkuma ja kardemumma ja paista vielä hetki.
2. Lisää tomaattimurska ja anna kiehua ainakin muutama minuutti tai jos ehdit, hauduttele 15 minuuttia.
3. Lisää kaurakerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos sauvasekoittimen kulhoon tai muuhun korkeaan astiaan ja soseuta.
4. Paista härkis kofta -pyörykät pannulla. Lisää joukkoon soseutettu kastike.
5. Tarjoa riisin kanssa.


Vaivalloisuusaste: Jokseenkin helppo. Kastikkeen soseuttaminen tuo pientä lisävaivaa eikä sinänsä ole edes pakollista. Itseäni kastikkeen sileys miellytti kuitenkin sen verran, että tuntui vaivan arvoiselta. Hyvyyden ja helppouden suhde on joka tapauksessa kohdallaan!

2-vuotiaan arvio: Pitkällisen karjumisen jälkeen maistoi pyörykästä noin neljäsosan, mutta siihen se sitten jäi.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Helppo vegaaninen rahkapiirakka

 

Rusinoilla vai ilman? Se on yksi niistä sinänsä merkityksettömistä mutta periaatteellisesti suurista arjen kysymyksistä, joissa pitää valita puolensa. Siis samaa osastoa kuin kummin päin vessapaperirulla laitetaan telineeseen tai kumpi kuuluu päällimmäiseksi, juusto vai leikkele.

Itse tykkään kyllä rusinoista sellaisenaan, mutta en erityisemmin välitä sekoittaa niitä mihinkään kuumennettavaan ruokaan, jossa ne turpoavat ja pehmenevät. Siksi tein tämän rahkapiirakan ilman niitä. Se ei kuitenkaan estä sinua sekoittamasta täytteeseen rusinoita, jos niistä pidät. Miten on, valitsetko oman piirakkasi rusinoilla vai ilman?

Soijarahka on todella mukavan makuinen piirakan täyte, jota tässä piristetään sitruunalla. Kun piirakka on vielä varsin helppo valmistaa, mietinkin, miksi sitä ei ole tullut tehtyä useammin. Piirakka sopii pääsiäiseen mutta myös mihin tahansa arjen tavalliseen kahvihetkeen.

Lehmänmaitorahkaa tähän ei tosiaan tarvita, vaan Alpron Go On -soijarahka hoitaa saman asian. Soijarahkalla on vieläpä se mainio ominaisuus, että se hyytyy uunissa, joten kananmunaakaan ei täyte kaipaa.

Vegaaninen rahkapiirakka


Pohja
100 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 rkl vettä

Täyte
400 g soijarahkaa
1 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl vaniljajauhetta
(rusinoita)

1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon pehmeä margariini ja vesi. Sekoita käsin, kunnes taikina on tasaista.
2. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.
3. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista vielä 20 minuuttia.
4. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua, jotta se jähmettyy.


Vaivalloisuusaste: Yllättävänkin helppo. Jos haluaa vielä helpottaa ja nopeuttaa, voi käyttää valmista piirakkataikinaa. Niistäkin löytyy vegaanisia vaihtoehtoja.

2-vuotiaan arvio: "Haluan lisää kakkua!"



keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Nyhtökaurapiirakka - helppo vegaaninen suolainen piirakka

 
Linssinööri-blogi on vaivihkaa ehättänyt arvokkaaseen yhden vuoden ikään. Kulunut vuosi onkin ollut mukava ja mielenkiintoinen! Kuten varmaan melkein kaikki blogit, Linssinöörikin lähti liikkeelle ihan vain kokeilusta, että kiinnostaisikohan tällainen ketään ja keksisinköhän mitään julkaistavaa. Välillä on sujunut jouhevammin ja välillä takkuisemmin, mutta kyllä homma kaiken kaikkiaan on onnistunut yli odotusten.

Linssinöörin ideana on tehdä vegaanisesta ruuanlaitosta mahdollisimman helppoa. Vuoden varrelle on mahtunut aika monenlaista niksiä ja konstia, ja kehittelen koko ajan lisää. Resepteissä on hyödynnetty jonkin verran puolivalmisteita, kuten peruna-sipulisekoitusta, josta syntyy vähällä vaivalla kiusauksia. Jos et ole vielä kokeillut, testaa vaikkapa tätä curry-kikhernekiusausta.

Ruokaisien sosekeittojen valmistusta olen puolestaan helpottanut käyttämällä valmiita kasvissoseita, kuten tässä supernopeassa porkkanakeitossa.

Yksi hyvä raaka-aine helppoihin mutta täyttäviin arkiruokiin on nyhtökaura. Nyhtökaurareseptit ovat olleet suosittuja, blogin viiden luetuimman postauksen joukkoon mahtuvat merellinen nyhtökaurasoppa ja nyhtökaurastifado.

Kaikkein suosituin resepti ei kuitenkaan ole erityisen helppo, jos nyt ei mikään järkyttävän vaikeakaan. Se on ruotsalaisen Awesome Vegan Dadin blogista kääntämäni seitanresepti, joka onkin kyllä todella hyvä.

Blogin pitäminen on ollut innostava oma juttu, joka on antanut motivaatiota osaamisen kehittämiseen monellakin eri alalla: vegaanisen reseptiikan tuntemuksessa, ruuanlaittotaidoissa yleisemmin, valokuvauksessa, kuvankäsittelyssä, ruokastailauksessa, blogimaailman ymmärtämisessä, verkkoanalytiikassa. Monessa näistä olen vielä ihan alkutaipaleella, mutta kuitenkin pidemmällä kuin vuosi sitten.

On myös tuntunut palkitsevalta, että ainakin välillä blogi on ilmeisesti onnistunut helpottamaan jonkun arkea, antamaan jonkin uuden idean tai vinkkaamaan, miten eläinperäiset tuotteet voisi korvata kasviperäisillä. Suuri kiitos juuri sinulle, lukijani!

Hienoja etappeja ovat olleet muun muassa Kotilieden ruokablogikilpailu ja blogiverkostoon pääseminen sekä tammikuun Vegaanihaaste. Alun perinhän juuri Vegaanihaaste on ollut minulle tärkeä innoittaja vegaaniseen ruokaan tutustumiselle, ja pidin haasteen reseptien laatijoita mielettöminä guruina. Nyt kolmisen vuotta myöhemmin tuntuikin tosi kivalta, kun haasteen reseptipankkiin pääsi mukaan jokunen omakin reseptini.

Hankalinta on ollut ajan löytäminen bloggaamiseen. Vaikka blogin pitäminen on mieluista ja tärkeää, ei se kuitenkaan ole maailman tärkein asia, ja siksi se joutuu usein väistymään erilaisten arjen välttämättömyyksiä tieltä. Esimerkiksi nukkumisen! Olen kuitenkin päättänyt ajatella, että se ei haittaa: blogi se on vähän harvemminkin ilmestyvä blogi. Voi olla, että tiheämpi postaustahti kasvattaisi lukijoiden kokonaismäärää, mutta ei suuri lukijamäärä ole minulle mikään itseisarvo. Mieluummin kunnollista sisältöä ja edes jokunen tyytyväinen lukija kuin pakkotahtista tuottamista, jonka lopputulos ei tunnu itsestä hyvältä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että julkaisutahti on pysynyt melko säännöllisenä, jokseenkin viikoittaisena. Mihinkään kolme kertaa viikossa -osastoon en kyllä tässä elämäntilanteessa kykene.

Blogin syntymäpäivä meni ohi vähän varkain, kun en päivätyökiireiden ja muiden velvoitteiden takia ehtinyt suunnitella mitään huikeaa juhlaspektaakkelia. Eipä hätää kuitenkaan, koska ehtiihän sitä synttäriä juhlistaa pari viikkoa jälkikäteenkin vaikka tällaisella yksinkertaisella piirakalla. Suolainen piirakka on mielestäni kivaa ja kätevää juhlatarjottavaa, mutta vegaanisista resepteistä ei ainakaan ole minun silmiini osunut mitään valtaisaa ylitarjontaa.

Tämä piirakka on sen verran helppo tehdä, että näitä jaksaa tarvittaessa tehdä juhliin useammankin. Toisaalta ruokaisa ja jokseenkin terveellinen piirakka sopii hyvin myös arkiruuaksi vaikkapa salaatin kanssa.

Käytin valmista pakastettua piirakkataikinaa, joita löytyy hyvin myös vegaanisina. Vegaanituotteet-sivusto on taikinan löytämisessä hyvä apu. Kuvan piirakassa taikinana on Myllyn paras -merkkinen neljän viljan ruokapiirakkataikina, joka sopii sellaisenaan pyöreään vuokaan eikä vaadi kaulimista. Olen kokeillut tätä muillakin valmistaikinoilla ihan hyvin tuloksin.

Tässäkin piirakassa hyödynnetään sitä soijajugurtin hienoa superominaisuutta, että se hyytyy paistettaessa. Samaa ilmiötä voi ihailla esimerkiksi tässä juustokakussa. Sipulinmakuisen kaurakerman voi korvata maustamattomallakin - siinä tapauksessa täytteeseen voi ehkä lisätä ripauksen sipulijauhetta.

Nyhtökaurapiirakka


1 pkt valmista piirakkataikinaa (suolaista)
1 pkt nyhtökauraa (nude)
1 paprika
2 dl soijajugurttia
2 dl sipulinmakuista kaurakermaa
1 rl öljyä
1 tl sitruunamehua
1 tl agavesiirappia (tai muuta makeutusta)
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl juustokuminaa


1. Käsittele piirakkataikina paketin ohjeen mukaan. Kuutioi paprika.
2. Sekoita kulhon pohjalla öljy, sitruunamehu, agavesiirappi, savupaprikajauhe ja juustokumina. Kääntele nyhtökaura joukkoon niin, että mausteliemi tarttuu siihen mahdollisimman tasaisesti.
3. Lisää täytteeseen soijajugurtti, kaurakerma ja paprikakuutiot.
4.. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Helppo, koska puolivalmisteita hyödynnetään melkein kaikessa missä voidaan.

2-vuotiaan arvio: Ei suostunut tällä kertaa maistamaan ollenkaan. Edellisellä kerralla muistelen, että olisi vähän jopa syönyt.




tiistai 6. maaliskuuta 2018

Superhelppo purjo-perunasosekeitto voipavuilla


Tässä tulee keitto, jolla on tavalliseen purjo-perunakeittoon verrattuna kaksi superominaisuutta:

1. Se on erittäin nopea valmistaa
2. Se sisältää proteiinin lähteen

Supernopeus selittyy sillä, että kokonaisten perunoiden sijaan käytetään pakastettua perunamuusiainesta. Käytin Oolannin perunasoseainesta, joka sisältää pelkkää perunaa helppokäyttöisessä muodossa. Tuotetta valitessaan kannattaa kutenkin olla tarkkana, koska joillakin merkeillä on ymmärtääkseni myös maitoa sisältäviä perunamuusiaineksia, eikä keitosta silloin tietenkään tule vegaaninen.

Proteiinipitoisuuden salaisuus puolestaan ovat voipavut eli isot valkoiset pavut, jotka soseutetaan keiton joukkoon. Miedon makuiset pavut eivät juuri vaikuta keiton makuun mutta ravintoarvoon kylläkin.

Olen aina tykännyt purjo-perunasosekeiton mausta, mutta sitä on harvemmin tullut itse laitettua. Ilman erityistä proteiininlähdettä se on ehkä tuntunut turhan heppoiselta ja alkuruokamaiselta, ja toisaalta perunoiden kuorimisessa on aina tietty vaiva. Voipavuilla ja perunamuusiaineksilla nämä heikkoudet saadaan kuitenkin selätettyä, ja keitosta tulee täysipainoinen ja helposti valmistuva ruoka. 

Eipä tässä sitten muuta kuin keittelemään ja soseuttelemaan vaan! Ja tietty herkuttelemaan!


Purjo-perunasosekeitto voipavuilla


1 purjo
400g (1ps) pakasteperunasoseainesta
öljyä
8 dl vettä
285 g (1pkt) isoja valkoisia papuja (käyttövalmiita)
1 kasvisliemikuutio
2 dl kaurakermaa
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää

1. Pilko purjo ja kuullota sitä hetki öljyssä kattilan pohjalla.
2. Lisää perunasoseaines, vesi ja kasvisliemikuutio. Sekoita.
3. Keitä kunnes purjo on pehmeää. Lisää valutetut pavut ja kaurakerma. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä.
4. Kuumenna vielä kiehuvaksi ja mausta suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä.


Vaivalloisuusaste: Tosi helppo, purjon pilkkominen on ainoa vähänkään työläämpi tehtävä.

2-vuotiaan arvio: Kieltäytyi ehdottomasti maistamasta. Enimmillään suostui maistamaan keittolautasessa olevan lusikan kädensijaa.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Nyhtökaurastifado - pitkään haudutettu pataruoka


Pitkään haudutetut pataruuat eivät ole lihansyöjien yksinoikeus, vaan ne onnistuvat hyvin myös kasvisversioina! Tässä kreikkalainen mausteinen pataruoka stifado valmistuu niin, että naudanlihan tilalla onkin nyhtökauraa.

Stifadon mausteet vaihtelevat hiukan reseptistä riippuen, mutta yleensä siinä vaikuttaisi olevan ainakin kanelia, laakerinlehteä, valkosipulia, rosmariinia, punaviinietikkaa ja joskus myös oikeaa punaviiniä - siis kerrassaan mainioita makuja. Tein nyt viinittömän version, koska en jaksanut lähteä Alkoon, enkä kyllä lopputuloksestakaan jäänyt viiniä kaipaamaan. Jos kuitenkin haluat, voit korvata osan vedestä punaviinillä.

Lihan tilalle pataruuan proteiininlähteeksi minulle tuli äkkiseltään mieleen kolme vaihtoehtoa: seitan, soijasuikaleet ja nyhtökaura. Päädyin nyhtökauraan osin siksi, että se on helpointa käyttää, osin siksi, että olen viime aikoina ollut erityisen innoissani nyhtökauran hyvästä ravintoarvosta. Pakkasella tarvitsee riittävän tuhdit eväät, ja nyhtökaura laadukkaine proteiineineen varmistaa hyvin, ettei ihan heti tule uudestaan nälkä.

Stifado ei nyhtökauraversiona vaadi yhtä pitkää haudutusaikaa kuin lihasta tehtynä. Nyhtökauraa itseään ei tarvitse tai oikeastaan kannatakaan juuri hauduttaa, koska se pehmenee helposti. Haudutin stifadon muita aineksia ensin tunnin ja lisäksi nyhtökauran mukaan puoleksi tunniksi. Nyhtökaura pehmeni jonkin verran mutta pysyi kuitenkin ehjinä paloina. Se muistutti suutuntumaltaan ehkä lähinnä jauhelihaa sikäli kuin nyt jauhelihan suutuntuman muistan.

Jos haluat säilyttää nyhtökauran sitkeämpänä, varmasti jo vartin hauduttaminen riittää siihen, että kastikkeen maut ehtivät tarttua. Toisaalta taas kastikkeen muita aineksia voit hauduttaa pitempäänkin kuin ohjeessa sanotaan, jos haluat erityisesti syventää makuja. Omasta mielestäni tunti oli kyllä jo ihan riittävä.

Tästä tuli mielestäni tosi hyvän makuista, ja koko perhe tuntui olevan samaa mieltä. Kasvissyöjänä huomaan kaivanneeni tämäntyylistä ruokaa, enkä ole mihinkään vastaavaan juuri törmännyt ulkona syödessäni. Onneksi valmistus on helppoa! Kun jaksaa kuoria ja pilkkoa sipulit ja mitata ainekset vuokaan, loppu hoituu itsestään uunissa.


Nyhtökaurastifado

500 tomaattimurskaa
5 dl vettä
n. 500 g salotti- ja/tai keltasipuleita
6 valkosipulikynttä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl tomaattipyreetä
1/2 dl punaviinietikkaa
2 kanelitankoa
3 laakerinlehteä
1 kasvisliemikuutio
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
2 tl rosmariinia
1 tl mustapippuria
2 pkt nyhtökauraa (nude)
persiljaa

1. Kuori ja lohko sipulit ja valkosipulit.
2. Laita kaikki ainekset nyhtökauraa ja persiljaa lukuunottamatta uunivuokaan tai -pataan.
3. Paista kannella tai foliolla peitettynä 200 asteessa 60 minuuttia.
4. Lisää nyhtökaura ja paista vielä 30 minuuttia.
5. Koristele persiljalla ja tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.


Vaivalloisuusaste: Helppo, mutta valmistuksen passiivinen vaihe - suomeksi sanottuna paistuminen - vie aikaa.

2-vuotiaan arvio: "Nyhtökaura hyvää. Lisää nyhtökauraa."


lauantai 17. helmikuuta 2018

Panang curry -linssikeitto


Tämä keitto on paitsi hyvänmakuista ja helppoa valmistaa, myös ratkaisu todelliseen ensimmäisen maailman ongelmaan: kaapissa pyörivien eksoottisten maustetahnojen loppusijoitukseen.

Kaikki ruokahävikki on harmillista, mutta ylihintaisten tahnojen kohdalla tuntuu erityisen hölmöltä, jos niitä ei käytetä kuin johonkin yhteen ruokalajiin, ja loppu jää kaappiin pilaantumaan.

Laitoin jokin aika sitten nyhtökaurarendangia Hannan sopan ohjeella, ja sitä varten tuli hankittua sitruunaruohotahnaa ja kaffirlimen lehtiä. Rendang olikin hyvää, voin suositella! Purkeista jäi kuitenkin aika paljon jäljelle.

Päätin sitten käyttää maustejämiä linssikeittoon, johon yhdistin myös panang curry -tahnaa. Yhdistelmä kuulosti lähtökohtaisestikin hyvältä, mutta olin yllättynyt, miten herkullista tästä kätevästä hävikkiruuasta tulikaan.

Sitruunaruohotahnan sijaan voi toki käyttää myös tuoretta sitruunaruohoa, jota saa etnisistä kaupoista varmasti edullisemmin kuin tahnaa lähikaupastamme. Samoin kaffirlimen lehdet ovat varmasti halvempia etnisissä kaupoissa kuin tavallisten kauppojen purkitettuina merkkituotteina.

Tämän keiton mausteita voi hyvin varioidakin, ja jos esimerkiksi sitruunaruoho tai kaffirlime puuttuu, keitosta tulee todennäköisesti silti hyvää. Panang curry -tahnan kyljestäkin voi luntata inspiraatiota ja lisätä keittoon ekstra-annoksen jotakin mausteseoksen ainesosiin kuuluvaa maustetta.

Jos maustetahnat ovatkin vähän kalliita, linssit ovat sitäkin edullisempia, ja muutenkin keitto syntyy aika tavallisista aineksista. Kokonaisuus on sopivan mausteinen ja lämmittää mukavasti pakkasen paukkuessa.


Oletko jo kokeillut hieman samantyylistä keittoa beluga-linsseistä? Täällä ohje: Ylellisen yksinkertainen linssikeitto



Panang curry -linssikeitto


1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 2 cm pala inkivääriä
500 g tomaattimurskaa
1,5 dl punaisia linssejä (kuivia)
1 rkl panang curry -tahnaa
2 tl sitruunaruohotahnaa
3 kaffirlimen lehteä
1 tl kasvisliemijauhetta
n. 5 dl vettä
2 dl kookosmaitoa
öljyä

1. Kuori ja silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Kuullota niitä kattilan pohjalla öljyssä ja lisää joukkoon maustetahnat. Jatka paistamista pari minuuttia.
2. Lisää tomaattimurska, kasvisliemijauhe, vesi, kaffirlimen lehdet ja huuhdotut linssit.
3. Keitä noin 10 minuuttia tai kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa vettä.
4. Poimi kaffirlimen lehdet pois, lisää kookosmaito, kuumenna vielä ja soseuta keitto sauvasekoittimella.


Vaivalloisuusaste: Tosi helppo, kun vain saa sipulit ja inkiväärin kuorittua ja paloiteltua.

2-vuotiaan arviota ei tällä kertaa saatu, koemaistaja ei ollut ruoka-aikaan kotona.