kotiliesi

torstai 13. joulukuuta 2018

Sikahyvä seitankinkku



Miten tehdä joulupöytään seitan, joka on murea, mehevä, makumaailmaltaan riittävän kinkkumainen, eikä mielellään kohtuuttoman vaikea valmistaa? Tämä oli pitkään minulle mysteeri, mutta nyt se on tainnut ratketa.

Minulla on kyllä ollut aiemminkin ilo päästä tekemään hyviä seitaneita. Koko blogin suosituin resepti on ruotsalaisesta Awesome Vegan Dad -blogista kääntämäni seitanohje.

Itse pidän ehkä vielä enemmän näistä kanatyylisistä seitanpihveistä. Jos pitäisi valita paras koskaan itse kehittämäni ohje, saattaisin valita sen.

"Kanapihveistä" ei kuitenkaan ole kinkuksi, eikä tuo ruotsalaisohjekaan ole ihan sitä, mitä haluaisin kinkun olevan. Ei niihin kumpaankaan viitsi laittaa tulista sinappia ja irvistellä menemään, niin kuin jouluaterialla mielestäni kuuluu.

Vegaaninen-blogissa on seitankinkun ohje, joka vaikuttaa kaikin puolin mahtavalta ja jota on kehuttu, joten lähdin kokeilemaan sitä ja muokkailin sitä vielä hieman omaan makuuni ja ruokakaappini sisältöön istuvammaksi. En tietenkään tiedä, olisiko tullut vielä parempaa, jos olisin noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, mutta ainakin tästä tuli näinkin ihan sikahyvää.

Vegaaninen-blogin seitankinkussa käytetään rasvana kookosrasvaa, joka kovana rasvana onkin varmasti hyvä valinta kinkkumaisen rakenteen ja maun tuojaksi. Halusin kuitenkin kokeilla, miten kinkku onnistuu margariinilla. Taustalla oli osin puhdas laiskuus (en jaksanut mennä kauppaan ostamaan kookosrasvaa), jokin säästäväisyyden tapainen (kookosrasvapaketista minulla jää helposti osa yli) ja ehkä vähän terveellisyyskin. 

Lopputulos oli onnistunut, ja perheen aikuisille maistui hyvin. Lapselle jostain syystä ei, mutta hänellä onkin menossa jokin outo seitaninvastainen kausi. Edes Vöner ei nykyään kelpaa!

En tosiaan tiedä, olisiko kookosrasvalla tullut vieläkin parempaa, mutta ihan tarpeeksi hyvää tuli joka tapauksessa. Veikkaan, että tämän kinkun pointti on ennen kaikkea rasvan määrässä, ei niinkään laadussa. Ja toisaalta, jos haluaa maksimoida ja varmistaa kovan rasvan tuoman makuelämyksen, kyllähän margariinin voi hyvin korvata joko osittain tai kokonaan kookosrasvalla.

Entä kaipaisiko kinkku mielestäsi täytettä ja kastiketta? Tee kinkku tällä uudella ohjeella, mutta nappaa siihen luumutäyte ja BBQ-kastike täältä. Tuon vanhan ohjeen seitantaikinaa en enää nykyisellä osaamisellani suosittele, mutta lisukkeet pelittävät kyllä.




Hyvä seitankinkku


Kuivat aineet

6 dl gluteenijauhoa
1,5 dl kikhernejauhoa
1 dl ravintohiivahiutaleita
1 rkl suolaa
1/2 rkl sipulijauhetta
1/2 rkl valkosipulijauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl chilijauhetta

Kosteat aineet

4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
75 g margariinia (tai kookosrasvaa)
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl savuaromia
2 rkl siirappia
1 rkl balsamicoa
1 rkl soijakastiketta

kylmää vettä
öljyä

Kuorrutus

2 rkl tulista sinappia
2 rkl tummaa siirappia
korppujauhoja

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Laita kosteat aineet kattilaan, kuumenna ja hämmennä niin, että kaikki ainekset varmasti sekoittuvat. Anna seoksen jäähtyä.
3. Sekoita nestemäinen seos kuivien aineiden joukkoon. Taikinasta on tarkoitus tulla melko löysää, joten lisää siihen tarvittaessa kylmää vettä. Nestettä haihtuu taikinasta paistamisen aikana.
4. Anna vetäytyä puolisen tuntia ja vaivaa taikinaa vielä lisää. Muotoile pötköksi ja kääri öljyttyyn foliorullaan tiukasti.
5. Paista 175 asteessa tunti. Anna vetäytyä huoneenlämmössä puolisen tuntia. Sivele kinkun pintaan sinapin ja siirapin seos ja taputtele päälle korppujauhoja.
6. Paista ilman foliota 225 asteessa noin 15 minuuttia, jotta pinta saa kauniin värin.


Vaivalloisuusaste: Seitanissa on aina oma työnsä, mutta tämä on kuitenkin seitaniksi melko helppo. Vähän kuin leipoisi hiukan monimutkaisemman leivän. Ehdottomasti vaivan väärti jouluksi tai vaikka ihan vaan viikonloppuaterialle.

2-vuotiaan arvio: (hypistelee kinkunpaloja kiinnostuneena) "Tykkään! "(nakertelee vähän reunoista) "Tämä kinkku on mennyt pahaksi!" (ei enää koske kinkkuun eikä vastaa sitä koskeviin kysymyksiin)




sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Helppo sitruunamousse aquafabasta


Tällä viikolla on vietetty Hävikkiviikkoa, ja tämä resepti sopiikin hyvin sen henkeen. Oikeastaan tässä hyödynnetään ainesosaa, jonka pois heittämistä ei yleensä edes ajatella hävikiksi: nimittäin säilykekikherneiden lientä eli aquafabaa.

Aquafaba tunnetaan etenkin vegaanisten marenkien raaka-aineena, mutta se soveltuu myös moneen muuhun. On aika hämmentävää, että kikherneliemestä saa aikaa jämäkän vaahdon. Osa reseptin viehätystä onkin juuri sen yllättävyys ja melkein maaginen fiilis, kun säilykeliemi muuntautuu joksikin ihan muuksi eikä lopputuloksesta voi ikinä kuvitellakaan, että sillä on jotain tekemistä kikherneiden kanssa.

Tämä resepti on aquafabaohjeiden yksinkertaisimmasta päästä. Ei tarvitse tehdä muuta kuin vaahdottaa liemi ja maustaa. Sitruunankuori tuo siihen niin hyvän maun, että kummempia kommervenkkejä ei tarvita. Moussen voi syödä sellaisenaan tai pakastaa, jolloin lopputulos muistuttaa jäätelöä tai jäädykettä.

Maustamatonta aquafabavaahtoa en pahemmin suosittele maistamaan, se maistuu epämiellyttävästi palkokasvilta. Mutta kun vaahtoon lisätään sokeri ja sitruuna, herneen mausta ei ole enää tietoakaan.

Tämä ohje on julkaistu aiemmin Animalia-lehteen laatimallani Vegepalstalla.




Sitruunamousse

1,5 dl aquafabaa eli säilykekikherneiden lientä
2 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunankuorta


1. Vaahdota aquafaba sähkövatkaimella kiinteäksi vaahdoksi.
2. Mausta sokerilla, sitruunamehulla ja raastetulla sitruunankuorella. Säätele sokerin määrää makusi mukaan.
3. Tarjoa mousse sellaisenaan tai laita se vähintään neljäksi tunniksi pakastimeen, jolloin saat jäätelön tyylisen jälkiruuan.


Vaivalloisuusaste: Tosi helppo jälkkäri, pientä vaivaa tuottavat ainoastaan vaahdotus ja sitruunankuoren raastaminen.

2-vuotiaan arvio: Taisi olla päiväunilla silloin kun nämä syötiin, joten arvio jäi saamatta.

torstai 30. elokuuta 2018

Helppo vegaaninen härkis-kesäkurpitsavuoka


Jatketaan vielä hetki kesäkurpitsa-asioilla, vaikka satokausi taitaakin olla jo aika pitkällä. Itse en ole koskaan kesäkurpitsaa viljellyt (ei ole kasvimaata), mutta olen ymmärtänyt, että se on sen verran satoisa kaveri, että kaikki vinkit sen hyödyntämiseen tulevat tarpeeseen.

Kesäkurpitsavuokiin tunnutaan usein laittavat roppakaupalla juustoa, ja varmasti niin tuleekin mehevää. Halusin kuitenkin kokeilla, miten vuoasta syntyisi maukasta vegaanisesti ja ilman sen kummempia vegejuustoja.

Tosi hyväähän siitä tuli! Tein vuoan päälle kuorrutteen kaurafraichesta ja kikhernejauhoista, mutta kikhernejauhot voisi tarvittaessa jättää hyvin poiskin. Jos niitä kuitenkin löytyy valmiiksi kaapista, ne tuovat kuorrutteeseen jämäkkää rakennetta. Kesäkurpitsa, tomaattikastike, härkis ja yrtit ovat kyllä jo itsessään niin maukkaita, että kuorrutus ei noussut kovin suureen rooliin.

Oikaiseminen onnistuu myös niin, että jättää koko kuorrutteen pois ja kaataa vain päälle purkillisen kaurakermaa. Kokeilin, ja hyvää tuli niinkin.

Muistan, että itse en pienenä tykännyt paistetun kesäkurpitsan rakenteesta, vaan kesäkurpitsa oli mielestäni jotenkin ällö vihannes. Sitten olen vain jossain vaiheessa oppinut syömään sitä. Oli jännä huomata, että lapsella kesäkurpitsapalat tökkäsivät samalla lailla. Hän suostui kyllä maistamaan, mutta palat tulivat saman tien ulos yökkäävän ilmeen saattelemina. Pitää siis vain jatkaa harjoituksia vähä vähältä, eivätköhän maku ja rakenne jossain vaiheessa tule tutuiksi.




Härkis-kesäkurpitsavuoka


1 pkt (250 g) härkistä (original)
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
500 g tomaattimurskaa
2 rkl rypsiöljyä
1  tl basilikaa
1 tl timjamia
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa

Kuorrute

1 prk (2 dl) kaurafraichea (Oatly iMat)
2 rkl kikhernejauhoja
2 rkl ravintohiivahiutaleita
1/2 tl suolaa
1/4 tl muskottipähkinää

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Silppua sipuli ja valkosipuli ja pilko kesäkurpitsa pieniksi suupaloiksi.
2. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. 
3. Laita kaikki ainekset paitsi kuorrute uunivuokaan ja sekoita. Levitä kuorrute vuoan päälle.
4. Paista 200 asteessa noin 50 minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Jonkin verran pilkkomista ja pitkähkö paistoaika, mutta kaiken kaikkiaan yksinkertainen ja vaivaton.

2-vuotiaan arvio: Härkispaloja suostui syömään jonkin verran, mutta kesäkurpitsat eivät miellyttäneet. Maistoi kuitenkin urheasti.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Nerokkaan yksinkertaiset kesäkurpitsapihvit Pikkumassujen inspiroimana



Lämpötila asunnossa on laskenut siedettävyysrajan paremmalle puolelle 27 asteeseen, joten kokkaamista uskaltaa taas vähitellen harkita.

Linssinööri on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa reseptirintamalla, ja yhtenä syynä on asuntomme julkisivuremontti. Lämpötila keittiössä on ollut sitä luokkaa, että patojen kuumentelu ei kiinnosta. Rempan takia olemme myös asustelleet kesän mittaan useammassa eri paikassa, ja muuttorumba on hiukan verottanut ruuanlaittoenergiaa. Nyt kuitenkin kokataan taas!

Törmäsin Pikkumassujen Insta-tilillä kesäkurpitsapihvien ohjeeseen, joka vaikutti nerokkaalta: kesäkurpitsaa, kikhernejauhoja, ravintohiivahiutaleita ja vähän muitakin mausteita. Hyviä aineksia simppelinä mutta taatusti toimivana yhdistelmänä.

Seuraavaksi universumi järjesti haltuuni mahtavat raaka-aineet, kun aiemminkin Linssinöörin hovihankkijana toiminut Erika lahjoitti minulle palstallaan kasvaneen, todella kunnioitettavan kokoisen kesäkurpitsan. Kiitos siitä!

Sittenhän ei voinut muuta kuin ryhtyä vain tekemään. En oikein osannut arvioida, paljonko kesäkurpitsajätti tai sen palanen painaa, joten päätin soveltaa Pikkumassujen ohjetta määrien suhteen hyvin vapaasti. Ravintohiivahiutaleita laitoin ekstramäärän, koska ne nyt vaan ovat niin hyviä. 

Tein taikinastani melko löysää, ja prosessi muistutti ehkä enemmän lettujen kuin pihvien valmistusta - vähän jotain siltä väliltä. Taikinastani ei varsinaisesti pystynyt muotoilemaan pihvejä, vaan nostelin sitä kuumalle pannulle pieniksi litteiksi keoiksi ja paistoin lettujen tapaan. 

Jos kaapista löytyy lettupannu, se on varmasti tässä ihan kelpo apuväline, mutta taikina oli sen verran paksua, että kasat pysyivät tavallisella paistinpannulla koossa ilman erityisiä reunojakin.

Pihvit osoittautuivat erinomaiseksi tavaksi ujuttaa hieman kesäkurpitsaa yleensä vihanneksiin hyvin skeptisesti suhtautuvan lapsen ruokavalioon. Pihvit selvästi kiinnostivat jo paistovaiheessa, ehkä näissä oli sellainen sopivasti pinaattilettuja muistuttava viba.

Pikkumassujen alkuperäinen ohje löytyy Instan lisäksi myös Facebookista täältä

Jos haluat kokeilla vähän toisenlaisia pihvejä, joihin tulee kokonaisia kikherneitä, tsekkaapa tämä: Kikherne-kesäkurpitsapihvit





Helpot kesäkurpitsapihvit


6 dl kesäkurpitsaraastetta
3 dl kikhernejauhoa
1 dl ravintohiivahiutaleita
1 tl meiramia ja suolaa
1/2 tl mustapippuria
öljyä tai margariinia paistamiseen

1. Raasta kesäkurpitsa. Puristele raasteesta enimmät vedet pois, mutta anna sen jäädä melko kosteaksi.
2. Sekoita joukkoon muut ainekset.
3. Kuumenna rasva paistinpannulla. Nostele taikinasta pieniä litteitä kekoja kuumalle pannulle ja paista lettujen tapaan.


Vaivalloisuusaste: Raastaminen ja paistaminen vaativat jonkin verran vaivannäköä, mutta kaikki muu on tosi helppoa.

2-vuotiaan arvio: Nyökkäys vastauksena kysymykseen "olivatko pihvit hyviä". Söi ihan suosiolla useamman lettusen.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Colamarinoidut tofuvartaat


Sää on viime aikoina suosinut ulkoilua ja siinä samalla myös grillausta. Vartaat ovat aina luotettavaa grilliruokaa, ja mikä parasta, niihin saa kätevästi ujutettua mukaan oivan annoksen kasviksia. Aivan pelkistä kasviksista tehdyt vartaat eivät kuitenkaan ainakaan itselleni oikein riitä pääruuaksi, vaan kaipaan kyllä joukkoon jotakin proteiinin lähdettä.

Tofu on hyvä vaihtoehto ruokaisuutta tuomaan. Sellaisenaan se ei kuitenkaan maistui paljon miltään, vaan tarvitsee ylleen maittavan marinadin. Colamarinadi sopii grillaukseen erityisen hyvin, koska colajuoma tuo marinadiin hyvää mättöruokamaisuutta.

Tämä marinadi syntyy tavallisista aineksista, ainoastaan nestesavuaromi on hieman erikoisempi tuote. Ripaus savupaprikajauhetta toimii hyvin korvaajana, ja savun maun voi tarvittaessa jättää kokonaan poiskin.

Ja jos sinulla ei ole grilliä tai grillaus ei muuten kuulu kesärutiineihisi, ei hätää. Nämä vartaat valmistuvat mainiosti myös uunissa grillivastuksen alla.

Käytin itse valmistuksessa Jalotofun maustamatonta tofua, joka myydään 270 gramman paketeissa. Vartaista riitti juuri ja juuri pääruuaksi kahdelle. Marinadi riittää varmasti myös suuremmalle tofumäärälle, joten jos sinulla on isompi tofupaketti, senkun annat palaa - tai noh, ainakin paistua.


Maustamattomasta tofusta syntyy muutakin hyvää! Kokeile vaikka tätä appelsiinitofua.
.
Grilliin sopivat tosi hyvin myös nämä kanatyyliset seitanpihvit. Resepti on yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista!



Colamarinoidut tofuvartaat


1 pkt (270 g) maustamatonta kiinteää tofua
1 paprika
½-1 kesäkurpitsa

Marinadi:
1 dl colajuomaa
½ dl soijakastiketta
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl sitruunamehua
½ tl suolaa
½ tl nestesavuaromia (ei välttämätön)

1. Leikkaa tofu vartaaseen sopiviksi paloiksi.
2. Sekoita marinadin ainekset. Marinoi tofupaloja vähintään pari tuntia tai esimerkiksi yön yli.
3. Viipaloi kesäkurpitsa ja paloittele paprika sopiviksi suupaloiksi.
4. Pyörittele kesäkurpitsa- ja paprikapalat marinadissa ja pujottele ne vartaisiin tofupalojen kanssa.
5. Grillaa vartaat ulkogrillissä tai uunissa grillivastuksen alla.


Vaivalloisuusaste: Marinointi vie hieman aikaa ja vartaiden kokoamisessa on jonkin verran näpertelyä, mutta kaiken kaikkiaan helppo.

2-vuotiaan arvio: Tofu maistui erinomaisesti, mutta vannoutunutta vihannesskeptikkoa ei tälläkään virityksellä saatu jujutettua syömään paprikaa tai kesäkurpitsaa.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Vöner-munakoisopata – helppo tapa hyödyntää kahta ihanaa raaka-ainetta


Vöner on ihanaa ja munakoiso on ihanaa, joten niitä yhdistävä pata ei mitenkään voi olla muuta kuin vähintäänkin ihanaa. Testasin, ja tosi herkullistahan siitä tuli! Eikä ollut vaikeaa tehdä.

Jos Vöner ei ole tuttu, se on siis kebablihaa muistuttava vegaaninen tuote, joka on tehty vehnäproteiinista. Sitä on ainakin meillä päin nykyään aika hyvin saatavilla kaupoista  ja myös yhä useammassa kebab-paikassa kasvisvaihtoehtona. Juuri viime viikolla Mäkelänkadulla totesin, että pari uutta paikkaa on niin sanotusti vöneröity ilmeisesti ihan hiljattain. Kävinkin sitten lopulta Sepiassa vetämässä vöneröverit  annos oli todella kunnioitettavan kokoinen!

Vöner on hyvää ihan sellaisenaan kebab-tyyliin, mutta joskus tekee mieli jotain vähän kotiruokamaisempaa, jossa olisi ehkä myös kasviksia mukana.

Munakoiso hyvin valmistettuna on periaatteessa yksi suosikkikasviksistani, mutta perusrepertuaarissani ei ole ollut juuri ruokia, joissa sitä hyödynnetään. Chocochilin blogissa on soijarouhe-munakoisopadan ohje, josta tykkään kovasti, ja siitä hain hieman inspiraatiota myös tähän pataan.

Mausteita voi varmasti vähän soveltaa, jos kaikkia ei löydy omasta kaapista. Varmasti ainakin monet eri yrttimausteet sopivat hyvin mukaan.

Lisukkeena voi tarjota esimerkiksi maustamatonta soijajugurttia tai kaurafraichea. Myös riisi tai vaikkapa ohra tai kvinoa varmasti sopii padan kylkeen, mutta välttämättä mitään ruokaisaa lisuketta ei tarvita.


Vöner-munakoisopata


200 g Vöner-viipaleita
1 munakoiso
1 sipuli
3 rkl öljyä
5 valkosipulinkynttä
500 g tomaattimurskaa
1 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
1 tl balsamicoa
1 rkl oreganoa
1 tl basilikaa
1 tl kanelia
1 tl minttua
1 tl rosmariinia

1. Pilko sipulit ja kuutioi munakoisot. Kuullota sipuleita öljyssä ja lisää munakoisot sekä soijakastike, balsamico ja mausteet. Anna paistua keskilämmöllä viitisen minuuttia.
2. Lisää tomaattimurska ja noin desilitra vettä. Keittele pataa keskilämmöllä, kunnes munakoisot ovat aivan pehmeitä. Lisää tarvittaessa vettä.
3. Sekoita pataan Vöner-viipaleet ja kuumenna pata vielä kauttaaltaan.


Vaivalloisuusaste: Kun vain jaksaa ja ehtii pilkkoa sipulit ja munakoison, muu on helppoa.

2-vuotiaan arvio: Söi kohtalaisesti varsinkin Vöner-paloja, ja vahingossa mukana meni varmaan jokunen hippu kasviksiakin.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Rakkautta ja ravintoaineita: Juhlista Pride-viikkoa sateenkaarismoothiella!


Tällä viikolla kannattaa hyödyntää ruokavaliossaan kaikki sateenkaaren värit. No okei, sininen on kinkkinen, mutta mustikoilla senkin voi kuitata. Värikäs ruokahan on yleensä terveellistä, ja lisäksi hedelmistä ja vihanneksista saa ihania Pride-viikon henkeen sopivia sateenkaarisommitelmia. 

Yhdellä kertaa pääsee siis kätevästi sekä toteuttamaan luovuuttaan että ottamaan kantaa yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Itse en tällä kertaa pysty osallistumaan Helsingin Pride-viikon varsinaisiin ohjelmiin, mutta onneksi aina voi valmistaa smoothiekulhon ja koristella sen sateenkaarityylillä. Tämä on myös hyvä tekosyy ostaa kotiin iso määrä kaikkia ihania hedelmiä ja marjoja, joita ei ehkä muuten raaskisi hankkia niin montaa sorttia.

Tässä on pohjana ihan yksinkertainen perussmoothie, joka saa hieman lisää täyteläisyyttä ja ravintoarvoa maapähkinävoista. Halutessaan maapähkinävoin voi toki jättää poiskin, ja muutenkin ainesosia voi helposti vaihdella. Tähän kulhoon ovat kaikki hedelmät tervetulleita - tai siis ei ole mikään pakko edes olla hedelmä, tervetuloa myös viljat, pähkinät, vihannekset ja mitä muita näitä nyt onkaan!

Koristeluun löysin sateenkaaren värit mansikasta, appelsiinista, banaanista, vihreistä viinirypäleistä, mustikoista ja violeteista viinirypäleistä. Voit tehdä omasi muistakin sopivan värisistä aineksista, eikä tietenkään ole niin nokonuukaa, jos vaikka kaikkia värejä ei olisi saatavilla. Kukin saa luonnollisesti tehdä juuri sellaisen sateenkaaren kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Ja sateenkaarismoothie sopii totta kai myös jaettavaksi. Tuplaamalla tai triplaamalla reseptin saat näyttävän lisän vaikka brunssipöytään.



Sateenkaari-smoothiekulho


1 banaani
1 appelsiini
2 dl marjoja (esim. mansikoita ja mustikoita, pakasteet käyvät hyvin)
1 rkl maapähkinävoita

Koristeluun
mansikoita
appelsiinia
banaania
viinirypäleitä (vihreitä ja violetteja)
pensasmustikoita

1. Sekoita smoothien ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi seokseksi.
2. Kaada smoothie kulhoon.
3. Pilko koristeluun käytettävät hedelmät. Ripottele niitä kulhon pinnalle raidoiksi järjestyksessä punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti.