kotiliesi

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Tempepuikot ja cashew-ohratto


Jos pitäisi nimetä yksi ruoka-aine, josta olen juuri nyt erityisen innoissani, nimeäisin varmastikin tempen. Tempe on etenkin indonesialaiseen keittiöön kuuluva soijapavuista valmistettu tuote, jota on saatavana myös härkäpavusta ja herneestä valmistettuna. Tempen valmistuksessa pavut tai herneet fermentoidaan, mikä tekee ne vatsalle helpommiksi sulattaa.

Tempessä on kiehtovaa se, että se hoitaa ruuassa tavallaan lihan virkaa, mutta ei ole mikään keinotekoinen jäljitelmä lihasta vaan ihan oma, persoonallinen ja perinteikäs ruoka-aineensa. 

Ei lihankorvikkeissakaan toki ole mitään vikaa, mutta suoraan lihaa jäljitteleviä tuotteita on nykyisin markkinoilla niin paljon, että tempe tuo joukkoon omaperäistä vaihtelua.

Tempessä on persoonallinen, vähän hapan mutta kuitenkin pehmeä maku, jota on hankala verrata mihinkään muuhun. Iso ero tofuun on siinä, että tempe on itsessään mielestäni jo aika hyvän makuista, kun taas tofua täytyy toden teolla maustaa.

Lapselle tempe ei valitettavasti ole ainakaan toistaiseksi maistunut. Kerran tai pari on tainnut maistaa hippusen, mutta siihen se jäi. Viimeisimmällä kerralla ei suostunut edes maistamaan Jatkamme siis harjoittelua.


Olen joskus aiemmin tehnyt tempe-vartaita satay-kastikkeella.


Laitoin tempen kaveriksi cashewkermalla tukevoitettua ohrattoa, mutta tempe toimii kyllä ihan pelkän keitetyn ohran tai riisinkin kanssa tai vaikka kasvispedillä. Vastaavasti cashew-ohraton voi hyvin laittaa ilman tempeäkin jonkin muun lisukkeen kanssa.

Tämän aterian yhtenä jujuna on se, että kotimaisia vaihtoehtoja hyödynnetään kaikessa missä voidaan. Tempestä on valittu härkäpapuversio ja tavallisemman risottoriisin tilalla käytetäänkin kotimaista ohraa. Cashewpähkinä nyt ei pahemmin taida Suomessa kasvaa, mutta en nyt juuttunut siihen, koska cashewkerma on risotoissa ja ohratoissa niin hyvää. 

Jos et voi tai halua käyttää pähkinää tai haluat tehdä ohratosta vähän nopeamman version, cashewkerman tilalle voi laittaa lorauksen vaikkapa kaurakermaa tai jättää kerman kokonaan poiskin.

Voit käyttää rikottujen ohrasuurimoiden sijaan myös kokonaisia esikypsytettyjä ohrasuurimoita. Kypsymiseen menee silloin todennäköisesti hieman kauemmin ja kasvilietä saattaa kulua enemmän kuin rikottuja suurimoita käytettäessä.





Tempepuikot ja cashew-ohratto


Cashew-ohratto

1 dl cashewpähkinöitä
2 rkl sitruunamehua
2 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita
2 valkosipulinkynttä
5 dl kasvislientä
1/2 dl ravintohiivahiutaleita
öljyä
vettä

1. Laita cashewpähkinät veteen likoamaan vähintään 4 tunniksi.
2. Hienonna valkosipuli. Kuullota valkosipulia öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää ohrasuurimot ja kuullota niitäkin hetki.
3. Lisää kattilaan kasvislientä noin desilitra kerrallaan ja sekoita. Lisää uusi erä vettä vasta sitten kun edellinen on imeytynyt kokonaan. Ohran kypsyminen näin kestää noin puoli tuntia.
4. Soseuta cashewpähkinät. Lisää joukkoon noin puoli desilitraa vettä, jotta saat tasaisen kermamaisen massan. Lisää joukkoon sitruunamehu.
5. Kun ohra on kypsää, sekoita joukkoon cashewkerma ja ravintohiivahiutaleet.


Tempepuikot

250 g härkäpaputempeä (tai muuta tempeä)
4 valkosipulinkynttä
1/2 sitruunan mehu
1 rkl soijakastiketta
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl juustokuminaa
öljyä

1. Viipaloi tempe puikoiksi. Paista puikkoja pannulla öljytilkassa niin kauan, että ne ruskistuvat.
2. Sekoita keskenään hienonnettu valkosipuli, sitruunamehu, soijakastike ja mausteet.
3. Kaada kastike ruskistuneiden tempepuikkojen päälle. Anna paistua vielä pari minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Etenkin ohratto teettää jonkin verran töitä, tempe on aika nopea. Jos ei ehdi tai jaksa, etenkin ohraton kanssa voi oikaista monessa kohtaa: vaikkapa ihan vain keittää ohraa tempelle lisukkeeksi.

3-vuotiaan arvio: Söi noin kaksi ohranjyvästä, tempeä ei suostunut edes maistamaan. Tempen rakenne voi olla pienelle aluksi vähän vieras, mutta luulisi siihen vähitellen tottuvan. Ohraton voisin kuvitella nykyäänkin jossain tilanteessa maistuvan, jos vaan syöjä sattuu olemaan vastaanottavaisella tuulella.





lauantai 16. maaliskuuta 2019

Arjen pelastaja: Mehujäät hedelmäsoseesta (+ hyvä kokemus nettikirppiksestä)



Meillä podetaan kovaa ja kroonista jätskihimoa, johon on onneksi löytynyt yllättävän toimiva lääke. 

Hedelmäsoseesta itse tehtyjen mehujäiden ideahan ei ole uusi, ja varmaan puoli maailmaa näitä tekee. En kuitenkaan ollut itse niitä harrastanut lapsuuden jälkeen, ja minua yllätti ja ilahdutti se, miten hyvin nämä lapselle maistuvat. Tavallista jätskiä ei enää kinuta, jos näitä on saatavilla. Ja onhan hedelmäsose ihan kelpo ravintoa. 

Näitä menee välipalaksi, jälkiruuaksi ja herkkuna. Aina joskus otan itsekin yhden.

Käytän näissä yleensä Pirkan tai Bonnen valmiita sataprosenttisia hedelmäsoseita, mutta muottiin voi toki laittaa vaikkapa itse tehtyä smoothieta. Meillä lapsi tykkää eniten mangosta, mutta päärynää ja persikkaakin on kokeiltu.




Näihin puikkomuotteihin liittyy muuten sellainen ilahduttava tarina, että tutustuin niiden ansiosta kierrätetyn tavaran verkkokauppaan, josta on sittemmin tullut ihan vakituinen ostospaikkani. 

Googlailin, mistä mehujäämuotteja voisi ostaa, ja haku tarjosi Vähänkäytetty.fi:tä, jossa joku myi hyväkuntoisia muotteja halvalla. Ajattelin, että käytetyn ostaminen on ekologista, vaikka eiväthän tuollaiset nyt uusinakaan kai paljoa maksa.

Minulla ei ole Vähänkäytetty.fi:hin mitään kaupallista yhteistyökytköstä, vaan kirjoitan nyt ihan vain tyytyväisenä asiakkaana.

Palvelu on siitä kätevä, että verkkokaupasta voi koota kuinka paljon tahansa tuotteita samaan ostoskoriin, ja ne lähetetään yhdellä postimaksulla. Se vastaa siis mitä tahansa yrityksen verkkokauppaa, paitsi että myyntituotteet ovat käytettyjä ja niitä on yleensä tarjolla vain yksi kutakin lajia. 

Netti- ja somekirppisten riesanahan yleensä on yksityishenkilöiden kanssa käytävä viestirumba ja toimitusten sopiminen, joka pitää vielä käydä joka tavarasta eri henkilön kanssa.

Olen ostanut Vähänkäytetty.fi:stä etenkin lastenvaatteita ja -kenkiä, ja löytyipä sieltä ainekset myös omaan naamiaisasuuni pikkujouluihin.

Nyt olen lähettänyt sinne myös pari erää omia vanhoja vaatteitani ja tavaroitani myyntiin, ja toimii se niinkin päin. Tavaroiden kuvaamisessa, kirjaamisessa ja postittamisessa on toki oma vaivansa, mutta ei mielestäni mitenkään kohtuuton. Prosessi on ainakin helpompi kuin somekirppiksillä. Voi olla, että muitakin vastaavia palveluita on, mutta tuo on nyt tullut itselleni tutuksi.

Mutta joo, kierrätysjorinat sikseen ja mennään niihin mehujäihin. Eipä niihin ehkä varsinaista ohjetta tarvitse, mutta kirjoitin jonkin ohjeentapaisen silti. Mukana myös perinteinen 3-vuotiaan kommenttiraita, joka tällä kertaa on hyvin positiivinen!





Mehujäät soseesta


hedelmäsosetta, esim. mango tai päärynä
mehujäämuotteja

1. Kaada hedelmäsose muotteihin.
2. Pakasta ainakin viitisen tuntia tai esimerkiksi yön yli. Irrota ja nauti.


Vaivalloisuusaste: Sikahelppo.
3-vuotiaan arvio: Haluan mangojäätelön! Jee! Mangojäätelö! Mangojäätelö on hyvää!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Savutofu-pinaattipiirakka – maittava suolainen vegepiiras


Savutofu on yksi suosikkituotteistani melkein mihin vaan. Se on maukasta ja helppoa käyttää, saatavuus on hyvä eikä hintakaan ole kohtuuton. Olen viime aikoina käyttänyt yhä enemmän Lidlin savustettua tofua, koska se on edullista ja maku ja rakennekin miellyttävät. Vanha kunnon Jalotofu tosin toimii erinomaisesti sekin. 

Tässä piirakassa käytin Lidlin 200 gramman tofupalaa, mutta voit varmasti hyvin tehdä tämän myös Jalotofun hieman isommasta kimpaleesta.

Tein tätä piirakkaa babyshower-juhliin, joissa se sai kehuja sekä vannoutuneelta lihansyöjältä että pitkän linjan vegaanilta. 

Etenkin täytteeseen olen todella tyytyväinen. Savustettu tofu, pinaatti ja punasipuli sopivat hienosti yhteen, ja kauratuorejuusto yhdessä ravintohiivahiutaleiden kanssa antaa maulle juustomaisen eli umamisen loppusilauksen. 

Pohja on ihan ok peruspohja, mutta ei ollenkaan haittaa, jos korvaat sen omalla suosikkipiirakkapohjallasi tai käytät valmispohjaa. Valmiita pohjiahan on hyvin saatavilla myös vegaanisina, listan löydät Vegaanituotteet-sivustolta.

Reseptiä voi muunnella monella tavalla esimerkiksi vaihtelemalla kasviksia, mutta soijajugurtin korvaamista ei suosittele. Se nimittäin hyytyy paistettaessa, enkä mene takuuseen, millainen rakenteesta tulee, jos tilalla on jotakin muuta.

Tai jos haluatkin tehdä piirakkaa Nyhtökaurasta, kokeilpa tätä ohjetta.




Savutofu-pinaattipiirakka


200 g savutofua
1 pussi pakastepinaattia
1 punasipuli
tilkka öljyä
1/2 tl suolaa, mustapippuria ja paprikajauhetta kutakin
1 purkki kauratuorejuustoa (Oatly på Mackan)
1 dl soijajugurttia
1/2 dl ravintohiivahiutaleita

4 dl täysjyvävehnäjauhoja
150 g margariinia
n. 1/2 dl kylmää vettä

1. Kuutioi tofu ja silppua punasipuli. Kuullota tofua, punasipulia ja pinaattia paistinpannulla öljytilkassa ja lisää suola, mustapippuri ja paprikajauhe.
2. Sekoita kasvistäyte kulhossa kauratuorejuuston, soijajugurtin ja ravintohiivahiutaleiden kanssa.
3. Vuoraa vuoan pohja leivinpaperilla (pyöreä vuoka, halkaisija n. 24 cm). Saat leivinpaperin asettumaan hyvin, kun ensin rutistat sen palloksi, kastelet vedellä ja puristat kuivaksi. Sivele reunoille hiukan öljyä.
4. Nypi margariini ja vehnäjauhot keskenään sekaisin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.
5. Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä melko hyvin ennen tarjoilua, koska soijajugurtti jähmettyy jäähtyessään.


Vaivalloisuusaste: Kohtalaisen helppo piirakka.

3-vuotiaan arvio: Jäi valitettavasti saamatta, kun aikuiset napsivat piirakan parempiin suihin. Villi arvaus on, että maku miellyttäisi, jos vain suostuisi maistamaan eikä vihreä väri epäilyttäisi liikaa.

torstai 13. joulukuuta 2018

Sikahyvä seitankinkku



Miten tehdä joulupöytään seitan, joka on murea, mehevä, makumaailmaltaan riittävän kinkkumainen, eikä mielellään kohtuuttoman vaikea valmistaa? Tämä oli pitkään minulle mysteeri, mutta nyt se on tainnut ratketa.

Minulla on kyllä ollut aiemminkin ilo päästä tekemään hyviä seitaneita. Koko blogin suosituin resepti on ruotsalaisesta Awesome Vegan Dad -blogista kääntämäni seitanohje.

Itse pidän ehkä vielä enemmän näistä kanatyylisistä seitanpihveistä. Jos pitäisi valita paras koskaan itse kehittämäni ohje, saattaisin valita sen.

"Kanapihveistä" ei kuitenkaan ole kinkuksi, eikä tuo ruotsalaisohjekaan ole ihan sitä, mitä haluaisin kinkun olevan. Ei niihin kumpaankaan viitsi laittaa tulista sinappia ja irvistellä menemään, niin kuin jouluaterialla mielestäni kuuluu.

Vegaaninen-blogissa on seitankinkun ohje, joka vaikuttaa kaikin puolin mahtavalta ja jota on kehuttu, joten lähdin kokeilemaan sitä ja muokkailin sitä vielä hieman omaan makuuni ja ruokakaappini sisältöön istuvammaksi. En tietenkään tiedä, olisiko tullut vielä parempaa, jos olisin noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, mutta ainakin tästä tuli näinkin ihan sikahyvää.

Vegaaninen-blogin seitankinkussa käytetään rasvana kookosrasvaa, joka kovana rasvana onkin varmasti hyvä valinta kinkkumaisen rakenteen ja maun tuojaksi. Halusin kuitenkin kokeilla, miten kinkku onnistuu margariinilla. Taustalla oli osin puhdas laiskuus (en jaksanut mennä kauppaan ostamaan kookosrasvaa), jokin säästäväisyyden tapainen (kookosrasvapaketista minulla jää helposti osa yli) ja ehkä vähän terveellisyyskin. 

Lopputulos oli onnistunut, ja perheen aikuisille maistui hyvin. Lapselle jostain syystä ei, mutta hänellä onkin menossa jokin outo seitaninvastainen kausi. Edes Vöner ei nykyään kelpaa!

En tosiaan tiedä, olisiko kookosrasvalla tullut vieläkin parempaa, mutta ihan tarpeeksi hyvää tuli joka tapauksessa. Veikkaan, että tämän kinkun pointti on ennen kaikkea rasvan määrässä, ei niinkään laadussa. Ja toisaalta, jos haluaa maksimoida ja varmistaa kovan rasvan tuoman makuelämyksen, kyllähän margariinin voi hyvin korvata joko osittain tai kokonaan kookosrasvalla.

Entä kaipaisiko kinkku mielestäsi täytettä ja kastiketta? Tee kinkku tällä uudella ohjeella, mutta nappaa siihen luumutäyte ja BBQ-kastike täältä. Tuon vanhan ohjeen seitantaikinaa en enää nykyisellä osaamisellani suosittele, mutta lisukkeet pelittävät kyllä.




Hyvä seitankinkku


Kuivat aineet

6 dl gluteenijauhoa
1,5 dl kikhernejauhoa
1 dl ravintohiivahiutaleita
1 rkl suolaa
1/2 rkl sipulijauhetta
1/2 rkl valkosipulijauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl chilijauhetta

Kosteat aineet

4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
75 g margariinia (tai kookosrasvaa)
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl savuaromia
2 rkl siirappia
1 rkl balsamicoa
1 rkl soijakastiketta

kylmää vettä
öljyä

Kuorrutus

2 rkl tulista sinappia
2 rkl tummaa siirappia
korppujauhoja

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Laita kosteat aineet kattilaan, kuumenna ja hämmennä niin, että kaikki ainekset varmasti sekoittuvat. Anna seoksen jäähtyä.
3. Sekoita nestemäinen seos kuivien aineiden joukkoon. Taikinasta on tarkoitus tulla melko löysää, joten lisää siihen tarvittaessa kylmää vettä. Nestettä haihtuu taikinasta paistamisen aikana.
4. Anna vetäytyä puolisen tuntia ja vaivaa taikinaa vielä lisää. Muotoile pötköksi ja kääri öljyttyyn foliorullaan tiukasti.
5. Paista 175 asteessa tunti. Anna vetäytyä huoneenlämmössä puolisen tuntia. Sivele kinkun pintaan sinapin ja siirapin seos ja taputtele päälle korppujauhoja.
6. Paista ilman foliota 225 asteessa noin 15 minuuttia, jotta pinta saa kauniin värin.


Vaivalloisuusaste: Seitanissa on aina oma työnsä, mutta tämä on kuitenkin seitaniksi melko helppo. Vähän kuin leipoisi hiukan monimutkaisemman leivän. Ehdottomasti vaivan väärti jouluksi tai vaikka ihan vaan viikonloppuaterialle.

2-vuotiaan arvio: (hypistelee kinkunpaloja kiinnostuneena) "Tykkään! "(nakertelee vähän reunoista) "Tämä kinkku on mennyt pahaksi!" (ei enää koske kinkkuun eikä vastaa sitä koskeviin kysymyksiin)




sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Helppo sitruunamousse aquafabasta


Tällä viikolla on vietetty Hävikkiviikkoa, ja tämä resepti sopiikin hyvin sen henkeen. Oikeastaan tässä hyödynnetään ainesosaa, jonka pois heittämistä ei yleensä edes ajatella hävikiksi: nimittäin säilykekikherneiden lientä eli aquafabaa.

Aquafaba tunnetaan etenkin vegaanisten marenkien raaka-aineena, mutta se soveltuu myös moneen muuhun. On aika hämmentävää, että kikherneliemestä saa aikaa jämäkän vaahdon. Osa reseptin viehätystä onkin juuri sen yllättävyys ja melkein maaginen fiilis, kun säilykeliemi muuntautuu joksikin ihan muuksi eikä lopputuloksesta voi ikinä kuvitellakaan, että sillä on jotain tekemistä kikherneiden kanssa.

Tämä resepti on aquafabaohjeiden yksinkertaisimmasta päästä. Ei tarvitse tehdä muuta kuin vaahdottaa liemi ja maustaa. Sitruunankuori tuo siihen niin hyvän maun, että kummempia kommervenkkejä ei tarvita. Moussen voi syödä sellaisenaan tai pakastaa, jolloin lopputulos muistuttaa jäätelöä tai jäädykettä.

Maustamatonta aquafabavaahtoa en pahemmin suosittele maistamaan, se maistuu epämiellyttävästi palkokasvilta. Mutta kun vaahtoon lisätään sokeri ja sitruuna, herneen mausta ei ole enää tietoakaan.

Tämä ohje on julkaistu aiemmin Animalia-lehteen laatimallani Vegepalstalla.




Sitruunamousse

1,5 dl aquafabaa eli säilykekikherneiden lientä
2 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunankuorta


1. Vaahdota aquafaba sähkövatkaimella kiinteäksi vaahdoksi.
2. Mausta sokerilla, sitruunamehulla ja raastetulla sitruunankuorella. Säätele sokerin määrää makusi mukaan.
3. Tarjoa mousse sellaisenaan tai laita se vähintään neljäksi tunniksi pakastimeen, jolloin saat jäätelön tyylisen jälkiruuan.


Vaivalloisuusaste: Tosi helppo jälkkäri, pientä vaivaa tuottavat ainoastaan vaahdotus ja sitruunankuoren raastaminen.

2-vuotiaan arvio: Taisi olla päiväunilla silloin kun nämä syötiin, joten arvio jäi saamatta.

torstai 30. elokuuta 2018

Helppo vegaaninen härkis-kesäkurpitsavuoka


Jatketaan vielä hetki kesäkurpitsa-asioilla, vaikka satokausi taitaakin olla jo aika pitkällä. Itse en ole koskaan kesäkurpitsaa viljellyt (ei ole kasvimaata), mutta olen ymmärtänyt, että se on sen verran satoisa kaveri, että kaikki vinkit sen hyödyntämiseen tulevat tarpeeseen.

Kesäkurpitsavuokiin tunnutaan usein laittavat roppakaupalla juustoa, ja varmasti niin tuleekin mehevää. Halusin kuitenkin kokeilla, miten vuoasta syntyisi maukasta vegaanisesti ja ilman sen kummempia vegejuustoja.

Tosi hyväähän siitä tuli! Tein vuoan päälle kuorrutteen kaurafraichesta ja kikhernejauhoista, mutta kikhernejauhot voisi tarvittaessa jättää hyvin poiskin. Jos niitä kuitenkin löytyy valmiiksi kaapista, ne tuovat kuorrutteeseen jämäkkää rakennetta. Kesäkurpitsa, tomaattikastike, härkis ja yrtit ovat kyllä jo itsessään niin maukkaita, että kuorrutus ei noussut kovin suureen rooliin.

Oikaiseminen onnistuu myös niin, että jättää koko kuorrutteen pois ja kaataa vain päälle purkillisen kaurakermaa. Kokeilin, ja hyvää tuli niinkin.

Muistan, että itse en pienenä tykännyt paistetun kesäkurpitsan rakenteesta, vaan kesäkurpitsa oli mielestäni jotenkin ällö vihannes. Sitten olen vain jossain vaiheessa oppinut syömään sitä. Oli jännä huomata, että lapsella kesäkurpitsapalat tökkäsivät samalla lailla. Hän suostui kyllä maistamaan, mutta palat tulivat saman tien ulos yökkäävän ilmeen saattelemina. Pitää siis vain jatkaa harjoituksia vähä vähältä, eivätköhän maku ja rakenne jossain vaiheessa tule tutuiksi.




Härkis-kesäkurpitsavuoka


1 pkt (250 g) härkistä (original)
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
500 g tomaattimurskaa
2 rkl rypsiöljyä
1  tl basilikaa
1 tl timjamia
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa

Kuorrute

1 prk (2 dl) kaurafraichea (Oatly iMat)
2 rkl kikhernejauhoja
2 rkl ravintohiivahiutaleita
1/2 tl suolaa
1/4 tl muskottipähkinää

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Silppua sipuli ja valkosipuli ja pilko kesäkurpitsa pieniksi suupaloiksi.
2. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. 
3. Laita kaikki ainekset paitsi kuorrute uunivuokaan ja sekoita. Levitä kuorrute vuoan päälle.
4. Paista 200 asteessa noin 50 minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Jonkin verran pilkkomista ja pitkähkö paistoaika, mutta kaiken kaikkiaan yksinkertainen ja vaivaton.

2-vuotiaan arvio: Härkispaloja suostui syömään jonkin verran, mutta kesäkurpitsat eivät miellyttäneet. Maistoi kuitenkin urheasti.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Nerokkaan yksinkertaiset kesäkurpitsapihvit Pikkumassujen inspiroimana



Lämpötila asunnossa on laskenut siedettävyysrajan paremmalle puolelle 27 asteeseen, joten kokkaamista uskaltaa taas vähitellen harkita.

Linssinööri on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa reseptirintamalla, ja yhtenä syynä on asuntomme julkisivuremontti. Lämpötila keittiössä on ollut sitä luokkaa, että patojen kuumentelu ei kiinnosta. Rempan takia olemme myös asustelleet kesän mittaan useammassa eri paikassa, ja muuttorumba on hiukan verottanut ruuanlaittoenergiaa. Nyt kuitenkin kokataan taas!

Törmäsin Pikkumassujen Insta-tilillä kesäkurpitsapihvien ohjeeseen, joka vaikutti nerokkaalta: kesäkurpitsaa, kikhernejauhoja, ravintohiivahiutaleita ja vähän muitakin mausteita. Hyviä aineksia simppelinä mutta taatusti toimivana yhdistelmänä.

Seuraavaksi universumi järjesti haltuuni mahtavat raaka-aineet, kun aiemminkin Linssinöörin hovihankkijana toiminut Erika lahjoitti minulle palstallaan kasvaneen, todella kunnioitettavan kokoisen kesäkurpitsan. Kiitos siitä!

Sittenhän ei voinut muuta kuin ryhtyä vain tekemään. En oikein osannut arvioida, paljonko kesäkurpitsajätti tai sen palanen painaa, joten päätin soveltaa Pikkumassujen ohjetta määrien suhteen hyvin vapaasti. Ravintohiivahiutaleita laitoin ekstramäärän, koska ne nyt vaan ovat niin hyviä. 

Tein taikinastani melko löysää, ja prosessi muistutti ehkä enemmän lettujen kuin pihvien valmistusta - vähän jotain siltä väliltä. Taikinastani ei varsinaisesti pystynyt muotoilemaan pihvejä, vaan nostelin sitä kuumalle pannulle pieniksi litteiksi keoiksi ja paistoin lettujen tapaan. 

Jos kaapista löytyy lettupannu, se on varmasti tässä ihan kelpo apuväline, mutta taikina oli sen verran paksua, että kasat pysyivät tavallisella paistinpannulla koossa ilman erityisiä reunojakin.

Pihvit osoittautuivat erinomaiseksi tavaksi ujuttaa hieman kesäkurpitsaa yleensä vihanneksiin hyvin skeptisesti suhtautuvan lapsen ruokavalioon. Pihvit selvästi kiinnostivat jo paistovaiheessa, ehkä näissä oli sellainen sopivasti pinaattilettuja muistuttava viba.

Pikkumassujen alkuperäinen ohje löytyy Instan lisäksi myös Facebookista täältä

Jos haluat kokeilla vähän toisenlaisia pihvejä, joihin tulee kokonaisia kikherneitä, tsekkaapa tämä: Kikherne-kesäkurpitsapihvit





Helpot kesäkurpitsapihvit


6 dl kesäkurpitsaraastetta
3 dl kikhernejauhoa
1 dl ravintohiivahiutaleita
1 tl meiramia ja suolaa
1/2 tl mustapippuria
öljyä tai margariinia paistamiseen

1. Raasta kesäkurpitsa. Puristele raasteesta enimmät vedet pois, mutta anna sen jäädä melko kosteaksi.
2. Sekoita joukkoon muut ainekset.
3. Kuumenna rasva paistinpannulla. Nostele taikinasta pieniä litteitä kekoja kuumalle pannulle ja paista lettujen tapaan.


Vaivalloisuusaste: Raastaminen ja paistaminen vaativat jonkin verran vaivannäköä, mutta kaikki muu on tosi helppoa.

2-vuotiaan arvio: Nyökkäys vastauksena kysymykseen "olivatko pihvit hyviä". Söi ihan suosiolla useamman lettusen.