Tempepuikot ja cashew-ohratto

Jos pitäisi nimetä yksi ruoka-aine, josta olen juuri nyt erityisen innoissani, nimeäisin varmastikin tempen. Tempe on etenkin indonesialaiseen keittiöön kuuluva soijapavuista valmistettu tuote, jota on saatavana myös härkäpavusta ja herneestä valmistettuna. Tempen valmistuksessa pavut tai herneet fermentoidaan, mikä tekee ne vatsalle helpommiksi sulattaa.

Tempessä on kiehtovaa se, että se hoitaa ruuassa tavallaan lihan virkaa, mutta ei ole mikään keinotekoinen jäljitelmä lihasta vaan ihan oma, persoonallinen ja perinteikäs ruoka-aineensa. 

Ei lihankorvikkeissakaan toki ole mitään vikaa, mutta suoraan lihaa jäljitteleviä tuotteita on nykyisin markkinoilla niin paljon, että tempe tuo joukkoon omaperäistä vaihtelua.

Tempessä on persoonallinen, vähän hapan mutta kuitenkin pehmeä maku, jota on hankala verrata mihinkään muuhun. Iso ero tofuun on siinä, että tempe on itsessään mielestäni jo aika hyvän makuista, kun taas tofua täytyy toden teolla maustaa.

Lapselle tempe ei valitettavasti ole ainakaan toistaiseksi maistunut. Kerran tai pari on tainnut maistaa hippusen, mutta siihen se jäi. Viimeisimmällä kerralla ei suostunut edes maistamaan Jatkamme siis harjoittelua.


Olen joskus aiemmin tehnyt tempe-vartaita satay-kastikkeella.

Laitoin tempen kaveriksi cashewkermalla tukevoitettua ohrattoa, mutta tempe toimii kyllä ihan pelkän keitetyn ohran tai riisinkin kanssa tai vaikka kasvispedillä. Vastaavasti cashew-ohraton voi hyvin laittaa ilman tempeäkin jonkin muun lisukkeen kanssa.

Tämän aterian yhtenä jujuna on se, että kotimaisia vaihtoehtoja hyödynnetään kaikessa missä voidaan. Tempestä on valittu härkäpapuversio ja tavallisemman risottoriisin tilalla käytetäänkin kotimaista ohraa. Cashewpähkinä nyt ei pahemmin taida Suomessa kasvaa, mutta en nyt juuttunut siihen, koska cashewkerma on risotoissa ja ohratoissa niin hyvää. 

Jos et voi tai halua käyttää pähkinää tai haluat tehdä ohratosta vähän nopeamman version, cashewkerman tilalle voi laittaa lorauksen vaikkapa kaurakermaa tai jättää kerman kokonaan poiskin.

Voit käyttää rikottujen ohrasuurimoiden sijaan myös kokonaisia esikypsytettyjä ohrasuurimoita. Kypsymiseen menee silloin todennäköisesti hieman kauemmin ja kasvilietä saattaa kulua enemmän kuin rikottuja suurimoita käytettäessä.

Tempepuikot ja cashew-ohratto

Cashew-ohratto

1 dl cashewpähkinöitä

2 rkl sitruunamehua

2 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita

2 valkosipulinkynttä

5 dl kasvislientä

1/2 dl ravintohiivahiutaleita

öljyä

vettä

1. Laita cashewpähkinät veteen likoamaan vähintään 4 tunniksi.

2. Hienonna valkosipuli. Kuullota valkosipulia öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää ohrasuurimot ja kuullota niitäkin hetki.

3. Lisää kattilaan kasvislientä noin desilitra kerrallaan ja sekoita. Lisää uusi erä vettä vasta sitten kun edellinen on imeytynyt kokonaan. Ohran kypsyminen näin kestää noin puoli tuntia.

4. Soseuta cashewpähkinät. Lisää joukkoon noin puoli desilitraa vettä, jotta saat tasaisen kermamaisen massan. Lisää joukkoon sitruunamehu.

5. Kun ohra on kypsää, sekoita joukkoon cashewkerma ja ravintohiivahiutaleet.

Tempepuikot

250 g härkäpaputempeä (tai muuta tempeä)

4 valkosipulinkynttä

1/2 sitruunan mehu

1 rkl soijakastiketta

1/2 tl jauhettua inkivääriä

1/4 tl juustokuminaa

öljyä

1. Viipaloi tempe puikoiksi. Paista puikkoja pannulla öljytilkassa niin kauan, että ne ruskistuvat.

2. Sekoita keskenään hienonnettu valkosipuli, sitruunamehu, soijakastike ja mausteet.

3. Kaada kastike ruskistuneiden tempepuikkojen päälle. Anna paistua vielä pari minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Etenkin ohratto teettää jonkin verran töitä, tempe on aika nopea. Jos ei ehdi tai jaksa, etenkin ohraton kanssa voi oikaista monessa kohtaa: vaikkapa ihan vain keittää ohraa tempelle lisukkeeksi.

3-vuotiaan arvio: Söi noin kaksi ohranjyvästä, tempeä ei suostunut edes maistamaan. Tempen rakenne voi olla pienelle aluksi vähän vieras, mutta luulisi siihen vähitellen tottuvan. Ohraton voisin kuvitella nykyäänkin jossain tilanteessa maistuvan, jos vaan syöjä sattuu olemaan vastaanottavaisella tuulella.

Arjen pelastaja: Mehujäät hedelmäsoseesta (+ hyvä kokemus nettikirppiksestä)

Meillä podetaan kovaa ja kroonista jätskihimoa, johon on onneksi löytynyt yllättävän toimiva lääke. 

Hedelmäsoseesta itse tehtyjen mehujäiden ideahan ei ole uusi, ja varmaan puoli maailmaa näitä tekee. En kuitenkaan ollut itse niitä harrastanut lapsuuden jälkeen, ja minua yllätti ja ilahdutti se, miten hyvin nämä lapselle maistuvat. Tavallista jätskiä ei enää kinuta, jos näitä on saatavilla. Ja onhan hedelmäsose ihan kelpo ravintoa. 

Näitä menee välipalaksi, jälkiruuaksi ja herkkuna. Aina joskus otan itsekin yhden.

Käytän näissä yleensä Pirkan tai Bonnen valmiita sataprosenttisia hedelmäsoseita, mutta muottiin voi toki laittaa vaikkapa itse tehtyä smoothieta. Meillä lapsi tykkää eniten mangosta, mutta päärynää ja persikkaakin on kokeiltu.

Näihin puikkomuotteihin liittyy muuten sellainen ilahduttava tarina, että tutustuin niiden ansiosta kierrätetyn tavaran verkkokauppaan, josta on sittemmin tullut ihan vakituinen ostospaikkani. 

Googlailin, mistä mehujäämuotteja voisi ostaa, ja haku tarjosi Vähänkäytetty.fi:tä, jossa joku myi hyväkuntoisia muotteja halvalla. Ajattelin, että käytetyn ostaminen on ekologista, vaikka eiväthän tuollaiset nyt uusinakaan kai paljoa maksa.

Minulla ei ole Vähänkäytetty.fi:hin mitään kaupallista yhteistyökytköstä, vaan kirjoitan nyt ihan vain tyytyväisenä asiakkaana.

Palvelu on siitä kätevä, että verkkokaupasta voi koota kuinka paljon tahansa tuotteita samaan ostoskoriin, ja ne lähetetään yhdellä postimaksulla. Se vastaa siis mitä tahansa yrityksen verkkokauppaa, paitsi että myyntituotteet ovat käytettyjä ja niitä on yleensä tarjolla vain yksi kutakin lajia. 

Netti- ja somekirppisten riesanahan yleensä on yksityishenkilöiden kanssa käytävä viestirumba ja toimitusten sopiminen, joka pitää vielä käydä joka tavarasta eri henkilön kanssa.

Olen ostanut Vähänkäytetty.fi:stä etenkin lastenvaatteita ja -kenkiä, ja löytyipä sieltä ainekset myös omaan naamiaisasuuni pikkujouluihin.

Nyt olen lähettänyt sinne myös pari erää omia vanhoja vaatteitani ja tavaroitani myyntiin, ja toimii se niinkin päin. Tavaroiden kuvaamisessa, kirjaamisessa ja postittamisessa on toki oma vaivansa, mutta ei mielestäni mitenkään kohtuuton. Prosessi on ainakin helpompi kuin somekirppiksillä. Voi olla, että muitakin vastaavia palveluita on, mutta tuo on nyt tullut itselleni tutuksi.

Mutta joo, kierrätysjorinat sikseen ja mennään niihin mehujäihin. Eipä niihin ehkä varsinaista ohjetta tarvitse, mutta kirjoitin jonkin ohjeentapaisen silti. Mukana myös perinteinen 3-vuotiaan kommenttiraita, joka tällä kertaa on hyvin positiivinen!

Mehujäät soseesta

hedelmäsosetta, esim. mango tai päärynä

mehujäämuotteja

1. Kaada hedelmäsose muotteihin.

2. Pakasta ainakin viitisen tuntia tai esimerkiksi yön yli. Irrota ja nauti.

Vaivalloisuusaste: Sikahelppo.

3-vuotiaan arvio: Haluan mangojäätelön! Jee! Mangojäätelö! Mangojäätelö on hyvää!

Savutofu-pinaattipiirakka – maittava suolainen vegepiiras

Savutofu on yksi suosikkituotteistani melkein mihin vaan. Se on maukasta ja helppoa käyttää, saatavuus on hyvä eikä hintakaan ole kohtuuton. Olen viime aikoina käyttänyt yhä enemmän Lidlin savustettua tofua, koska se on edullista ja maku ja rakennekin miellyttävät. Vanha kunnon Jalotofu tosin toimii erinomaisesti sekin. 

Tässä piirakassa käytin Lidlin 200 gramman tofupalaa, mutta voit varmasti hyvin tehdä tämän myös Jalotofun hieman isommasta kimpaleesta.

Tein tätä piirakkaa babyshower-juhliin, joissa se sai kehuja sekä vannoutuneelta lihansyöjältä että pitkän linjan vegaanilta. 

Etenkin täytteeseen olen todella tyytyväinen. Savustettu tofu, pinaatti ja punasipuli sopivat hienosti yhteen, ja kauratuorejuusto yhdessä ravintohiivahiutaleiden kanssa antaa maulle juustomaisen eli umamisen loppusilauksen. 

Pohja on ihan ok peruspohja, mutta ei ollenkaan haittaa, jos korvaat sen omalla suosikkipiirakkapohjallasi tai käytät valmispohjaa. Valmiita pohjiahan on hyvin saatavilla myös vegaanisina, listan löydät Vegaanituotteet-sivustolta.

Reseptiä voi muunnella monella tavalla esimerkiksi vaihtelemalla kasviksia, mutta soijajugurtin korvaamista ei suosittele. Se nimittäin hyytyy paistettaessa, enkä mene takuuseen, millainen rakenteesta tulee, jos tilalla on jotakin muuta.

Tai jos haluatkin tehdä piirakkaa Nyhtökaurasta, kokeilpa tätä ohjetta.

Savutofu-pinaattipiirakka

200 g savutofua

1 pussi pakastepinaattia

1 punasipuli

tilkka öljyä

1/2 tl suolaa, mustapippuria ja paprikajauhetta kutakin

1 purkki kauratuorejuustoa (Oatly på Mackan)

1 dl soijajugurttia

1/2 dl ravintohiivahiutaleita

4 dl täysjyvävehnäjauhoja

150 g margariinia

n. 1/2 dl kylmää vettä

1. Kuutioi tofu ja silppua punasipuli. Kuullota tofua, punasipulia ja pinaattia paistinpannulla öljytilkassa ja lisää suola, mustapippuri ja paprikajauhe.

2. Sekoita kasvistäyte kulhossa kauratuorejuuston, soijajugurtin ja ravintohiivahiutaleiden kanssa.

3. Vuoraa vuoan pohja leivinpaperilla (pyöreä vuoka, halkaisija n. 24 cm). Saat leivinpaperin asettumaan hyvin, kun ensin rutistat sen palloksi, kastelet vedellä ja puristat kuivaksi. Sivele reunoille hiukan öljyä.

4. Nypi margariini ja vehnäjauhot keskenään sekaisin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.
5. Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä melko hyvin ennen tarjoilua, koska soijajugurtti jähmettyy jäähtyessään.


Vaivalloisuusaste: Kohtalaisen helppo piirakka.

3-vuotiaan arvio: Jäi valitettavasti saamatta, kun aikuiset napsivat piirakan parempiin suihin. Villi arvaus on, että maku miellyttäisi, jos vain suostuisi maistamaan eikä vihreä väri epäilyttäisi liikaa.

Sikahyvä seitankinkku

Miten tehdä joulupöytään seitan, joka on murea, mehevä, makumaailmaltaan riittävän kinkkumainen, eikä mielellään kohtuuttoman vaikea valmistaa? Tämä oli pitkään minulle mysteeri, mutta nyt se on tainnut ratketa.

Minulla on kyllä ollut aiemminkin ilo päästä tekemään hyviä seitaneita. Koko blogin suosituin resepti on ruotsalaisesta Awesome Vegan Dad -blogista kääntämäni seitanohje.

Itse pidän ehkä vielä enemmän näistä kanatyylisistä seitanpihveistä. Jos pitäisi valita paras koskaan itse kehittämäni ohje, saattaisin valita sen.

"Kanapihveistä" ei kuitenkaan ole kinkuksi, eikä tuo ruotsalaisohjekaan ole ihan sitä, mitä haluaisin kinkun olevan. Ei niihin kumpaankaan viitsi laittaa tulista sinappia ja irvistellä menemään, niin kuin jouluaterialla mielestäni kuuluu.

Vegaaninen-blogissa on seitankinkun ohje, joka vaikuttaa kaikin puolin mahtavalta ja jota on kehuttu, joten lähdin kokeilemaan sitä ja muokkailin sitä vielä hieman omaan makuuni ja ruokakaappini sisältöön istuvammaksi. En tietenkään tiedä, olisiko tullut vielä parempaa, jos olisin noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, mutta ainakin tästä tuli näinkin ihan sikahyvää.

Vegaaninen-blogin seitankinkussa käytetään rasvana kookosrasvaa, joka kovana rasvana onkin varmasti hyvä valinta kinkkumaisen rakenteen ja maun tuojaksi. Halusin kuitenkin kokeilla, miten kinkku onnistuu margariinilla. Taustalla oli osin puhdas laiskuus (en jaksanut mennä kauppaan ostamaan kookosrasvaa), jokin säästäväisyyden tapainen (kookosrasvapaketista minulla jää helposti osa yli) ja ehkä vähän terveellisyyskin. 

Lopputulos oli onnistunut, ja perheen aikuisille maistui hyvin. Lapselle jostain syystä ei, mutta hänellä onkin menossa jokin outo seitaninvastainen kausi. Edes Vöner ei nykyään kelpaa!

En tosiaan tiedä, olisiko kookosrasvalla tullut vieläkin parempaa, mutta ihan tarpeeksi hyvää tuli joka tapauksessa. Veikkaan, että tämän kinkun pointti on ennen kaikkea rasvan määrässä, ei niinkään laadussa. Ja toisaalta, jos haluaa maksimoida ja varmistaa kovan rasvan tuoman makuelämyksen, kyllähän margariinin voi hyvin korvata joko osittain tai kokonaan kookosrasvalla.

Entä kaipaisiko kinkku mielestäsi täytettä ja kastiketta? Tee kinkku tällä uudella ohjeella, mutta nappaa siihen luumutäyte ja BBQ-kastike täältä. Tuon vanhan ohjeen seitantaikinaa en enää nykyisellä osaamisellani suosittele, mutta lisukkeet pelittävät kyllä.

Hyvä seitankinkku

Kuivat aineet

6 dl gluteenijauhoa

1,5 dl kikhernejauhoa

1 dl ravintohiivahiutaleita

1 rkl suolaa

1/2 rkl sipulijauhetta

1/2 rkl valkosipulijauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

1/2 tl chilijauhetta

Kosteat aineet

4 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

75 g margariinia (tai kookosrasvaa)

2 rkl tomaattipyreetä

2 rkl savuaromia

2 rkl siirappia

1 rkl balsamicoa

1 rkl soijakastiketta

kylmää vettä

öljyä

Kuorrutus

2 rkl tulista sinappia

2 rkl tummaa siirappia

korppujauhoja

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Laita kosteat aineet kattilaan, kuumenna ja hämmennä niin, että kaikki ainekset varmasti sekoittuvat. Anna seoksen jäähtyä.
3. Sekoita nestemäinen seos kuivien aineiden joukkoon. Taikinasta on tarkoitus tulla melko löysää, joten lisää siihen tarvittaessa kylmää vettä. Nestettä haihtuu taikinasta paistamisen aikana.
4. Anna vetäytyä puolisen tuntia ja vaivaa taikinaa vielä lisää. Muotoile pötköksi ja kääri öljyttyyn foliorullaan tiukasti.
5. Paista 175 asteessa tunti. Anna vetäytyä huoneenlämmössä puolisen tuntia. Sivele kinkun pintaan sinapin ja siirapin seos ja taputtele päälle korppujauhoja.
6. Paista ilman foliota 225 asteessa noin 15 minuuttia, jotta pinta saa kauniin värin.


Vaivalloisuusaste: Seitanissa on aina oma työnsä, mutta tämä on kuitenkin seitaniksi melko helppo. Vähän kuin leipoisi hiukan monimutkaisemman leivän. Ehdottomasti vaivan väärti jouluksi tai vaikka ihan vaan viikonloppuaterialle.

2-vuotiaan arvio: (hypistelee kinkunpaloja kiinnostuneena) "Tykkään! "(nakertelee vähän reunoista) "Tämä kinkku on mennyt pahaksi!" (ei enää koske kinkkuun eikä vastaa sitä koskeviin kysymyksiin)

Helppo sitruunamousse aquafabasta

Tällä viikolla on vietetty Hävikkiviikkoa, ja tämä resepti sopiikin hyvin sen henkeen. Oikeastaan tässä hyödynnetään ainesosaa, jonka pois heittämistä ei yleensä edes ajatella hävikiksi: nimittäin säilykekikherneiden lientä eli aquafabaa.

Aquafaba tunnetaan etenkin vegaanisten marenkien raaka-aineena, mutta se soveltuu myös moneen muuhun. On aika hämmentävää, että kikherneliemestä saa aikaa jämäkän vaahdon. Osa reseptin viehätystä onkin juuri sen yllättävyys ja melkein maaginen fiilis, kun säilykeliemi muuntautuu joksikin ihan muuksi eikä lopputuloksesta voi ikinä kuvitellakaan, että sillä on jotain tekemistä kikherneiden kanssa.

Tämä resepti on aquafabaohjeiden yksinkertaisimmasta päästä. Ei tarvitse tehdä muuta kuin vaahdottaa liemi ja maustaa. Sitruunankuori tuo siihen niin hyvän maun, että kummempia kommervenkkejä ei tarvita. Moussen voi syödä sellaisenaan tai pakastaa, jolloin lopputulos muistuttaa jäätelöä tai jäädykettä.

Maustamatonta aquafabavaahtoa en pahemmin suosittele maistamaan, se maistuu epämiellyttävästi palkokasvilta. Mutta kun vaahtoon lisätään sokeri ja sitruuna, herneen mausta ei ole enää tietoakaan.

Tämä ohje on julkaistu aiemmin Animalia-lehteen laatimallani Vegepalstalla.

Sitruunamousse

1,5 dl aquafabaa eli säilykekikherneiden lientä

2 dl sokeria

1 rkl sitruunamehua

1 tl raastettua sitruunankuorta

1. Vaahdota aquafaba sähkövatkaimella kiinteäksi vaahdoksi.

2. Mausta sokerilla, sitruunamehulla ja raastetulla sitruunankuorella. Säätele sokerin määrää makusi mukaan.

3. Tarjoa mousse sellaisenaan tai laita se vähintään neljäksi tunniksi pakastimeen, jolloin saat jäätelön tyylisen jälkiruuan.

Vaivalloisuusaste: Tosi helppo jälkkäri, pientä vaivaa tuottavat ainoastaan vaahdotus ja sitruunankuoren raastaminen.

2-vuotiaan arvio: Taisi olla päiväunilla silloin kun nämä syötiin, joten arvio jäi saamatta.

Helppo vegaaninen härkis-kesäkurpitsavuoka

Jatketaan vielä hetki kesäkurpitsa-asioilla, vaikka satokausi taitaakin olla jo aika pitkällä. Itse en ole koskaan kesäkurpitsaa viljellyt (ei ole kasvimaata), mutta olen ymmärtänyt, että se on sen verran satoisa kaveri, että kaikki vinkit sen hyödyntämiseen tulevat tarpeeseen.

Kesäkurpitsavuokiin tunnutaan usein laittavat roppakaupalla juustoa, ja varmasti niin tuleekin mehevää. Halusin kuitenkin kokeilla, miten vuoasta syntyisi maukasta vegaanisesti ja ilman sen kummempia vegejuustoja.

Tosi hyväähän siitä tuli! Tein vuoan päälle kuorrutteen kaurafraichesta ja kikhernejauhoista, mutta kikhernejauhot voisi tarvittaessa jättää hyvin poiskin. Jos niitä kuitenkin löytyy valmiiksi kaapista, ne tuovat kuorrutteeseen jämäkkää rakennetta. Kesäkurpitsa, tomaattikastike, härkis ja yrtit ovat kyllä jo itsessään niin maukkaita, että kuorrutus ei noussut kovin suureen rooliin.

Oikaiseminen onnistuu myös niin, että jättää koko kuorrutteen pois ja kaataa vain päälle purkillisen kaurakermaa. Kokeilin, ja hyvää tuli niinkin.

Muistan, että itse en pienenä tykännyt paistetun kesäkurpitsan rakenteesta, vaan kesäkurpitsa oli mielestäni jotenkin ällö vihannes. Sitten olen vain jossain vaiheessa oppinut syömään sitä. Oli jännä huomata, että lapsella kesäkurpitsapalat tökkäsivät samalla lailla. Hän suostui kyllä maistamaan, mutta palat tulivat saman tien ulos yökkäävän ilmeen saattelemina. Pitää siis vain jatkaa harjoituksia vähä vähältä, eivätköhän maku ja rakenne jossain vaiheessa tule tutuiksi.

Härkis-kesäkurpitsavuoka

1 pkt (250 g) härkistä (original)

1 pienehkö kesäkurpitsa

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

500 g tomaattimurskaa

2 rkl rypsiöljyä

1  tl basilikaa

1 tl timjamia

1/2 tl mustapippuria

1/2 tl suolaa

Kuorrute

1 prk (2 dl) kaurafraichea (Oatly iMat)

2 rkl kikhernejauhoja

2 rkl ravintohiivahiutaleita

1/2 tl suolaa

1/4 tl muskottipähkinää

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Silppua sipuli ja valkosipuli ja pilko kesäkurpitsa pieniksi suupaloiksi.

2. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. 

3. Laita kaikki ainekset paitsi kuorrute uunivuokaan ja sekoita. Levitä kuorrute vuoan päälle.

4. Paista 200 asteessa noin 50 minuuttia.

Vaivalloisuusaste: Jonkin verran pilkkomista ja pitkähkö paistoaika, mutta kaiken kaikkiaan yksinkertainen ja vaivaton.

2-vuotiaan arvio: Härkispaloja suostui syömään jonkin verran, mutta kesäkurpitsat eivät miellyttäneet. Maistoi kuitenkin urheasti.

Nerokkaan yksinkertaiset kesäkurpitsapihvit Pikkumassujen inspiroimana

Lämpötila asunnossa on laskenut siedettävyysrajan paremmalle puolelle 27 asteeseen, joten kokkaamista uskaltaa taas vähitellen harkita.

Linssinööri on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa reseptirintamalla, ja yhtenä syynä on asuntomme julkisivuremontti. Lämpötila keittiössä on ollut sitä luokkaa, että patojen kuumentelu ei kiinnosta. Rempan takia olemme myös asustelleet kesän mittaan useammassa eri paikassa, ja muuttorumba on hiukan verottanut ruuanlaittoenergiaa. Nyt kuitenkin kokataan taas!

Törmäsin Pikkumassujen Insta-tilillä kesäkurpitsapihvien ohjeeseen, joka vaikutti nerokkaalta: kesäkurpitsaa, kikhernejauhoja, ravintohiivahiutaleita ja vähän muitakin mausteita. Hyviä aineksia simppelinä mutta taatusti toimivana yhdistelmänä.

Seuraavaksi universumi järjesti haltuuni mahtavat raaka-aineet, kun aiemminkin Linssinöörin hovihankkijana toiminut Erika lahjoitti minulle palstallaan kasvaneen, todella kunnioitettavan kokoisen kesäkurpitsan. Kiitos siitä!

Sittenhän ei voinut muuta kuin ryhtyä vain tekemään. En oikein osannut arvioida, paljonko kesäkurpitsajätti tai sen palanen painaa, joten päätin soveltaa Pikkumassujen ohjetta määrien suhteen hyvin vapaasti. Ravintohiivahiutaleita laitoin ekstramäärän, koska ne nyt vaan ovat niin hyviä. 

Tein taikinastani melko löysää, ja prosessi muistutti ehkä enemmän lettujen kuin pihvien valmistusta - vähän jotain siltä väliltä. Taikinastani ei varsinaisesti pystynyt muotoilemaan pihvejä, vaan nostelin sitä kuumalle pannulle pieniksi litteiksi keoiksi ja paistoin lettujen tapaan. 

Jos kaapista löytyy lettupannu, se on varmasti tässä ihan kelpo apuväline, mutta taikina oli sen verran paksua, että kasat pysyivät tavallisella paistinpannulla koossa ilman erityisiä reunojakin.

Pihvit osoittautuivat erinomaiseksi tavaksi ujuttaa hieman kesäkurpitsaa yleensä vihanneksiin hyvin skeptisesti suhtautuvan lapsen ruokavalioon. Pihvit selvästi kiinnostivat jo paistovaiheessa, ehkä näissä oli sellainen sopivasti pinaattilettuja muistuttava viba.

Pikkumassujen alkuperäinen ohje löytyy Instan lisäksi myös Facebookista täältä

Jos haluat kokeilla vähän toisenlaisia pihvejä, joihin tulee kokonaisia kikherneitä, tsekkaapa tämä: Kikherne-kesäkurpitsapihvit

Helpot kesäkurpitsapihvit

6 dl kesäkurpitsaraastetta

3 dl kikhernejauhoa

1 dl ravintohiivahiutaleita

1 tl meiramia ja suolaa

1/2 tl mustapippuria

öljyä tai margariinia paistamiseen

1. Raasta kesäkurpitsa. Puristele raasteesta enimmät vedet pois, mutta anna sen jäädä melko kosteaksi.

2. Sekoita joukkoon muut ainekset.

3. Kuumenna rasva paistinpannulla. Nostele taikinasta pieniä litteitä kekoja kuumalle pannulle ja paista lettujen tapaan.

Vaivalloisuusaste: Raastaminen ja paistaminen vaativat jonkin verran vaivannäköä, mutta kaikki muu on tosi helppoa.

2-vuotiaan arvio: Nyökkäys vastauksena kysymykseen "olivatko pihvit hyviä". Söi ihan suosiolla useamman lettusen.

Colamarinoidut tofuvartaat

Sää on viime aikoina suosinut ulkoilua ja siinä samalla myös grillausta. Vartaat ovat aina luotettavaa grilliruokaa, ja mikä parasta, niihin saa kätevästi ujutettua mukaan oivan annoksen kasviksia. Aivan pelkistä kasviksista tehdyt vartaat eivät kuitenkaan ainakaan itselleni oikein riitä pääruuaksi, vaan kaipaan kyllä joukkoon jotakin proteiinin lähdettä.

Tofu on hyvä vaihtoehto ruokaisuutta tuomaan. Sellaisenaan se ei kuitenkaan maistui paljon miltään, vaan tarvitsee ylleen maittavan marinadin. Colamarinadi sopii grillaukseen erityisen hyvin, koska colajuoma tuo marinadiin hyvää mättöruokamaisuutta.

Tämä marinadi syntyy tavallisista aineksista, ainoastaan nestesavuaromi on hieman erikoisempi tuote. Ripaus savupaprikajauhetta toimii hyvin korvaajana, ja savun maun voi tarvittaessa jättää kokonaan poiskin.

Ja jos sinulla ei ole grilliä tai grillaus ei muuten kuulu kesärutiineihisi, ei hätää. Nämä vartaat valmistuvat mainiosti myös uunissa grillivastuksen alla.

Käytin itse valmistuksessa Jalotofun maustamatonta tofua, joka myydään 270 gramman paketeissa. Vartaista riitti juuri ja juuri pääruuaksi kahdelle. Marinadi riittää varmasti myös suuremmalle tofumäärälle, joten jos sinulla on isompi tofupaketti, senkun annat palaa - tai noh, ainakin paistua.

Maustamattomasta tofusta syntyy muutakin hyvää! Kokeile vaikka tätä appelsiinitofua.

.

Grilliin sopivat tosi hyvin myös nämä kanatyyliset seitanpihvit. Resepti on yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista!

Colamarinoidut tofuvartaat

1 pkt (270 g) maustamatonta kiinteää tofua

1 paprika

½-1 kesäkurpitsa

Marinadi:

1 dl colajuomaa

½ dl soijakastiketta

1 rkl tomaattipyreetä

1 rkl sitruunamehua

½ tl suolaa

½ tl nestesavuaromia (ei välttämätön)

1. Leikkaa tofu vartaaseen sopiviksi paloiksi.

2. Sekoita marinadin ainekset. Marinoi tofupaloja vähintään pari tuntia tai esimerkiksi yön yli.

3. Viipaloi kesäkurpitsa ja paloittele paprika sopiviksi suupaloiksi.

4. Pyörittele kesäkurpitsa- ja paprikapalat marinadissa ja pujottele ne vartaisiin tofupalojen kanssa.

5. Grillaa vartaat ulkogrillissä tai uunissa grillivastuksen alla.


Vaivalloisuusaste: Marinointi vie hieman aikaa ja vartaiden kokoamisessa on jonkin verran näpertelyä, mutta kaiken kaikkiaan helppo.

2-vuotiaan arvio: Tofu maistui erinomaisesti, mutta vannoutunutta vihannesskeptikkoa ei tälläkään virityksellä saatu jujutettua syömään paprikaa tai kesäkurpitsaa.

Vöner-munakoisopata – helppo tapa hyödyntää kahta ihanaa raaka-ainetta

Vöner on ihanaa ja munakoiso on ihanaa, joten niitä yhdistävä pata ei mitenkään voi olla muuta kuin vähintäänkin ihanaa. Testasin, ja tosi herkullistahan siitä tuli! Eikä ollut vaikeaa tehdä.

Jos Vöner ei ole tuttu, se on siis kebablihaa muistuttava vegaaninen tuote, joka on tehty vehnäproteiinista. Sitä on ainakin meillä päin nykyään aika hyvin saatavilla kaupoista – ja myös yhä useammassa kebab-paikassa kasvisvaihtoehtona. Juuri viime viikolla Mäkelänkadulla totesin, että pari uutta paikkaa on niin sanotusti vöneröity ilmeisesti ihan hiljattain. Kävinkin sitten lopulta Sepiassa vetämässä vöneröverit – annos oli todella kunnioitettavan kokoinen!

Vöner on hyvää ihan sellaisenaan kebab-tyyliin, mutta joskus tekee mieli jotain vähän kotiruokamaisempaa, jossa olisi ehkä myös kasviksia mukana.

Munakoiso hyvin valmistettuna on periaatteessa yksi suosikkikasviksistani, mutta perusrepertuaarissani ei ole ollut juuri ruokia, joissa sitä hyödynnetään. Chocochilin blogissa on soijarouhe-munakoisopadan ohje, josta tykkään kovasti, ja siitä hain hieman inspiraatiota myös tähän pataan.

Mausteita voi varmasti vähän soveltaa, jos kaikkia ei löydy omasta kaapista. Varmasti ainakin monet eri yrttimausteet sopivat hyvin mukaan.

Lisukkeena voi tarjota esimerkiksi maustamatonta soijajugurttia tai kaurafraichea. Myös riisi tai vaikkapa ohra tai kvinoa varmasti sopii padan kylkeen, mutta välttämättä mitään ruokaisaa lisuketta ei tarvita.

Vöner-munakoisopata

200 g Vöner-viipaleita

1 munakoiso

1 sipuli
3 rkl öljyä

5 valkosipulinkynttä

500 g tomaattimurskaa
1 dl vettä

2 rkl soijakastiketta

1 tl balsamicoa

1 rkl oreganoa

1 tl basilikaa

1 tl kanelia

1 tl minttua
1 tl rosmariinia

1. Pilko sipulit ja kuutioi munakoisot. Kuullota sipuleita öljyssä ja lisää munakoisot sekä soijakastike, balsamico ja mausteet. Anna paistua keskilämmöllä viitisen minuuttia.
2. Lisää tomaattimurska ja noin desilitra vettä. Keittele pataa keskilämmöllä, kunnes munakoisot ovat aivan pehmeitä. Lisää tarvittaessa vettä.
3. Sekoita pataan Vöner-viipaleet ja kuumenna pata vielä kauttaaltaan.

Vaivalloisuusaste: Kun vain jaksaa ja ehtii pilkkoa sipulit ja munakoison, muu on helppoa.

2-vuotiaan arvio: Söi kohtalaisesti varsinkin Vöner-paloja, ja vahingossa mukana meni varmaan jokunen hippu kasviksiakin.

Rakkautta ja ravintoaineita: Juhlista Pride-viikkoa sateenkaarismoothiella!

Tällä viikolla kannattaa hyödyntää ruokavaliossaan kaikki sateenkaaren värit. No okei, sininen on kinkkinen, mutta mustikoilla senkin voi kuitata. Värikäs ruokahan on yleensä terveellistä, ja lisäksi hedelmistä ja vihanneksista saa ihania Pride-viikon henkeen sopivia sateenkaarisommitelmia. 

Yhdellä kertaa pääsee siis kätevästi sekä toteuttamaan luovuuttaan että ottamaan kantaa yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Itse en tällä kertaa pysty osallistumaan Helsingin Pride-viikon varsinaisiin ohjelmiin, mutta onneksi aina voi valmistaa smoothiekulhon ja koristella sen sateenkaarityylillä. Tämä on myös hyvä tekosyy ostaa kotiin iso määrä kaikkia ihania hedelmiä ja marjoja, joita ei ehkä muuten raaskisi hankkia niin montaa sorttia.

Tässä on pohjana ihan yksinkertainen perussmoothie, joka saa hieman lisää täyteläisyyttä ja ravintoarvoa maapähkinävoista. Halutessaan maapähkinävoin voi toki jättää poiskin, ja muutenkin ainesosia voi helposti vaihdella. Tähän kulhoon ovat kaikki hedelmät tervetulleita - tai siis ei ole mikään pakko edes olla hedelmä, tervetuloa myös viljat, pähkinät, vihannekset ja mitä muita näitä nyt onkaan!

Koristeluun löysin sateenkaaren värit mansikasta, appelsiinista, banaanista, vihreistä viinirypäleistä, mustikoista ja violeteista viinirypäleistä. Voit tehdä omasi muistakin sopivan värisistä aineksista, eikä tietenkään ole niin nokonuukaa, jos vaikka kaikkia värejä ei olisi saatavilla. Kukin saa luonnollisesti tehdä juuri sellaisen sateenkaaren kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Ja sateenkaarismoothie sopii totta kai myös jaettavaksi. Tuplaamalla tai triplaamalla reseptin saat näyttävän lisän vaikka brunssipöytään.

Sateenkaari-smoothiekulho

1 banaani

1 appelsiini

2 dl marjoja (esim. mansikoita ja mustikoita, pakasteet käyvät hyvin)

1 rkl maapähkinävoita

Koristeluun

mansikoita

appelsiinia

banaania

viinirypäleitä (vihreitä ja violetteja)

pensasmustikoita

1. Sekoita smoothien ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi seokseksi.

2. Kaada smoothie kulhoon.

3. Pilko koristeluun käytettävät hedelmät. Ripottele niitä kulhon pinnalle raidoiksi järjestyksessä punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti.

Mehevä vaalea seitanpaisti

Seitan on mahtavaa. Sen tekokin on periaatteessa helppoa, tosin ei ole mitenkään itsestään selvää, että omatekoisesta seitanista tulee aina hyvää. Siksi maailmaan tarvitaan yhä uusia hyviä seitanreseptejä, ja tässä tulee yksi! Tämä on murea ja mehevä paisti, joka sopii erityisen hyvin vaihtoehdoksi vaalealle lihalle.

Edellinen julkaisemani ohje on myös seitania, mutta älkää peljätkö, kyllä täältä vielä muitakin ruokalajeja on tulossa. Kanatyylisten seitanpihvien suosio nyt vain innosti minua uusien, vähän samantyyppisten seitanien kehittämiseen.

Tämä paisti onkin eräänlainen yhdistelmä kanatyylisistä pihveistä ja suositusta ruotsalaisen Awesome Vegan Dadin seitanohjeesta. Mausteet ovat kanatyylisen seitanin maailmasta, mutta paistin malli ja valmistustapa ovat ruotsalaisohjeen tyylisiä. Jos kanatyylisten pihvien maku miellyttää, tämä on vähän helpompi tapa päästä vähän samantapaiselta maistuvaan lopputulokseen. Pihvejä ei tarvitse muotoilla, eikä keittämistä ja marinointia tehdä erikseen, vaan paisti ainoastaan paistetaan uunissa runsaassa liemessä.

Myös siihen legendaariseen ruotsalaisohjeeseen verrattuna tämä on himpun verran simppelimpi, kun ei tarvita ihan niin montaa maustetta. Siinä ohjeessa olen myös kokenut maissin käytön vähän kinkkiseksi, koska purkillisesta jää aina yli enkä välttämättä saa käytettyä sitä mihinkään. Tässä voipavut eli isot valkoiset pavut ovat samassa roolissa kuin maissi, ja se on kätevää, koska tuo kaksi desilitraa on sopivasti juuri yksi GoGreenin paketillinen.

Maussa tämä ei kuitenkaan mielestäni edes häviä sille huippuohjeelle!

Paistista tulee iso, ja sitä voi hyvin käyttää pääruuan lisäksi usean päivän kuluessa esimerkiksi leivän päällä. Osan voi myös pakastaa.

Täytyy tunnustaa, että voipavut valikoituivat paistin pavuiksi ihan vahingossa. Luulin ottaneeni hyllystä kikhernepaketin, mutta avattuani sen huomasin, että käsi olikin osunut voipapuihin. Totesin sitten, että kokeillaan, ei voi tulla kovin huonoa. Eikä tullutkaan, voipavut ovat siis kelpo vaihtoehto seitanin pavuiksi siinä missä varmaan lähes kaikki muutkin pavut. Niitä käyttäen paistiin tulee myös kaunis melko vaalea sävy, johon kurkuma antaa keltaisuutta.

Jos sinulla ei ole kurkumaa, voit hyvin käyttää currya - sehän on kurkumaa sisältävä mausteseos, jonka kaikki maut varmasti sopivat hyvin myös tähän paistiin. Limemehun taas voi tarvittaessa korvata sitruunamehulla.

Jos sinulla sattuu olemaan kikherneitä, jotka haluat saada käytettyä, voit hyvin laittaa niitä voipapujen sijaan. Mutu-veikkaukseni on, että paistista saattaa tulla silloin himpun verran tiiviimpi. On sitten ihan makuasia, kummasta tykkää enemmän - jos nyt mitään eroa ylipäänsä huomaa.

Seitan on hyvää vaikkapa ihan vain salaatin ja maustamattoman soijajugurtin kanssa, kuten kuvan annoksessa. Kastikkeeksi sopii esimerkiksi sriracha. Kokonaisuus muistuttaa kana- tai tavallista kebabannosta. Lisäherkullisuutta saat, jos paistat seitanviipaleet pannulla öljyssä.

Vaalea seitanpaisti

8 dl gluteenijauhoa

2 dl voipapuja (isot valkoiset pavut)

1/2 dl soijakastiketta

2 rkl maapähkinävoita

1 rkl limemehua

5 dl vettä

1 1/2 dl ravintohiivahiutaleita

1/2 kasvisliemikuutio

1 rkl sipulijauhetta

2 tl valkosipulijauhetta, inkivääriä, korianteria, savupaprikaa ja sokeria

1 tl kurkumaa

Liemi

6 dl vettä

1/2 dl soijakastiketta

2 rkl limemehua

2 rkl öljyä

1 rkl sokeria

1. Sekoita keskenään voipavut ja kaikki seitanpaistin nestemäiset ainekset. Aja tasaiseksi nesteeksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita sitten kuivat aineet keskenään. Yhdistä seokset. Vaivaa taikinaa käsin muutama minuutti. Muotoile taikinasta noin 3 cm korkea paisti ja jätä se noin vartiksi lepäämään.

2. Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen. Valmista seuraavaksi liemi. Sekoita kaikki liemen ainekset keskenään.

3. Laita liemi ja paisti uunivuokaan. Yritä saada liemi peittämään paisti mahdollisimman suurelta osalta.

4. Paista noin 1,5 tuntia. Avaa välillä uunia ja valele lientä paistin päälle. Paistoajassa voi olla hieman vaihtelua. Paisti on valmista, kun se on jämäkkää mutta ei kuitenkaan kovaa. Paisti kiinteytyy vielä jäähtyessään, mutta uunista otettaessa se ei saa olla enää rakenteeltaan löysää.



Vaivalloisuusaste: Seitaniksi tämä on sieltä vaivattomimmasta päästä. Valmistuksessa ei ole erillisiä keitto- ja paistovaiheitä, vaan riittää, kun tekee taikinan, sekoittaa liemen ja paistaa koko komeuden uunissa. Vie toki jonkin verran aikaa.

2-vuotiaan arvio: Jäi saamatta, koska vatsatautitoipilas ei halunnut edes maistaa. Ei tätä eikä oikein mitään muutakaan.

Kanatyyliset seitanpihvit

Olen kaivannut grillattavaksi tai miksei pannulla paistettavaksikin hyvää korvaajaa broilerinleikkeille. Arvelin ratkaisun piilevän jossain seitanin suunnalla, ja niinhän se lopulta piilikin. Näistä pihveistä tuli omasta mielestäni rehellisesti sanottuna tosi herkulliset. 

Ihan ensimmäinen kokeilu ei mennyt nappiin, vaan rakenne muistutti lähinnä paistettua kananmunaa (kyllä, sellaisenkin näköjään saa gluteenijauhoista ja kikherneistä aikaan). Nyt kohdallaan ovat sekä maku että rakenne. Valmistuksessa on oma vaivansa, mutta se kannattaa.

Näissä pihveissä on vaikutteita (ainakin) kolmesta kovasta seitanohjeesta. Reipaskätinen maustaminen juontaa juurensa Awesome Vegan Dadin ohjeesta, jonka olen kääntänyt suomeksi tänne. Idea kikherneiden käyttöön ja myös osaan mausteista on tullut Isa Chandra Moskowitzin kanatyylisistä seitanohjeista, ja valmistusprosessi muistuttaa ainakin jollain tapaa Chocochilin mainiota Jerk seitania.

Aloin kehitellä näitä pihvejä, kun pääsin ilokseni tekemään Vegepalstan Animalia-lehden tässä kuussa ilmestyvään numeroon. Jonkinlainen ajatus kanatyylisten pihvien kehittämisestä oli jo aiemmin kytenyt takaraivossa, ja kun päätin valita palstan teemaksi grillaamisen, ei auttanut kuin ryhtyä toimeen.

Näihin tarvitaan melko montaa ainesta, mutta varsinkaan mausteissa joka ainoa ei ole välttämätön. Jos siis esimerkiksi inkiväärijauhe tai korianteri puuttuu, homma ei varmastikaan kaadu siihen.

Animalia-lehden voi tilata liittymällä järjestön jäseneksi tai kuukausilahjoittajaksi. Vanhoja numeroita pääset lukemaan täältä.

Kanatyyliset seitanpihvit

Seitan

4 dl gluteenijauhoa

1 dl kikherneitä (kypsiä)

3 rkl soijakastiketta

1 rkl maapähkinävoita

2 tl sitruunamehua

2 1/2 dl vettä

3/4 dl ravintohiivahiutaleita

2 tl kasvisliemijauhetta, currya ja sipulijauhetta

1 tl valkosipulijauhetta, inkivääriä, korianteria, savupaprikaa ja sokeria

Keitinliemi

1 l vettä

2 rkl soijakastiketta, sitruunamehua ja kasvisliemijauhetta

Marinadi

1/2 dl öljyä

2 rkl sitruunamehua

1 tl sitruunankuorta

1 tl agavesiirappia

1/2 currya

1/2 tl suolaa

1. Valmista ensin seitan. Sekoita sauvasekoittimella keskenään kikherneet, maapähkinävoi ja nestemäiset aineet. Sekoita toisessa kulhossa keskenään kaikki kuivat aineet. Kaada nestemäinen seos kuiva-aineiden joukkoon haarukalla sekoittaen. Jatka taikinan vaivaamista kädellä.

2. Muotoile taikinasta pötkö. Leikkaa se ensin kahdeksaan osaan ja sitten vielä kukin osa puoliksi. Muotoile osista pihvejä.

3. Sekoita keitinliemen ainekset kattilassa ja kiehauta liemi. Keitä pihvejä liemessä 15-20 minuuttia.

4. Sekoita marinadin ainekset. Marinoi keitettyjä pihvejä vähintään pari tuntia tai esimerkiksi yön yli.

5. Grillaa pihvit tai paista ne pannulla.

Vaivalloisuusaste: On näissä oma vaivansa, ja aikaakin kuluu jonkin verran. Mikään työvaihe ei kuitenkaan sinänsä ole erityisen vaikea, kun vaan varaa ajan ja näkee vaivan.

2-vuotiaan arvio: Maistui mainiosti.

Hyvä vegaaninen makaronilaatikko

Makaronilaatikko on on ehkä Suomen tavallisin ja arkisin ruoka, mutta sellaisena juuri aivan mahtava. Riittoisa, melko helppo, täysjyvämakaroneista tehtynä aika terveellinen ja maistuu yleensä kaikille - lapsillekin.

Monella on varmasti jokin oma luottoreseptinsä, jolla syntyy kerta toisensa jälkeen makoisa ateria. Itsekin olen vuosien varrella tehnyt monenmoisia enemmän tai vähemmän hyviä viritelmiä, mutta mieluisen vegaanisen reseptin löytyminen on aika uusi juttu.

Olin pitkään siinä käsityksessä, että makaronilaatikosta ei tule hyvää ilman kananmunaa. Soijarouhetta olin tottunut käyttämään jauhelihan tilalla jo kauan sitten, eikä lehmänmaidon vaihtaminen kasvimaitoon ollut mitenkään vaikeaa. Kananmunan käyttöä en kuitenkaan uskonut pystyväni kiertämään.

Sittemmin olen tehnyt hyviä makaronilaatikoita myös ilman kananmunaa, eikä siihen ole tarvittu edes mitään teollisesti valmistettua kananmunankorviketta.

On olemassa toimivia vegaanisia reseptejä, joissa kananmunaa ei varsinaisesti edes korvata millään. Nesteeseen tulee usein silloin kaurakermaa. Tällaisesta makaronilaatikosta yksi esimerkki on Vegaanihaasteen sivuilta löytyvä Makumetkuja murusille -kirjan resepti, joka on äärimmäisessä yksinkertaisuudessaan nerokas. Noinkin voi tehdä!

Vaikka suuresti kannatan yksinkertaisuutta, tuo resepti on omaan makuuni melkein jo turhankin riisuttu. Parhaaseen makaronilaatikkoon kun kuuluu mielestäni kuullotettu sipuli. Samalla kun sipulin kuullottaa, soijarouheen voi turvottaa pannulla, jolloin sekin saa hieman lisämakua.

Tässä omassa laatikossani on erona myös se, että tässä kyllä ihan selkeästi korvaan kananmunan. Korvaajana toimii soijajauho, joka varmistaa tiiviin rakenteen ja on myös ravintoarvoltaan kelpo lisä. Varmasti moni muukin jauho ajaisi suunnilleen saman asian, ja kuten sanottua, pelkällä nesteelläkin pärjää. Joka tapauksessa ainakin soijajauho toimi hyvin.

Perinteisesti kai makaronilaatikon makaronit on keitetty ennen uuniin laittamista, mutta en kyllä näe sille tarvetta. Suoraan raakana vuokaan vaan, se on ainakin kiireisen, väsyneen tai muuten vaan voimavarojaan viisaasti säännöstelevän kokin valinta!

Tässä reseptissä käytetään vain puolet tavallisen kokoisesta makaronipussista, eikä laatikosta ei tule kovin iso. Se riittää 2-4 syöjälle vähän nälän suuruudesta riippuen. Voit helposti tehdä annoksen tuplana, mutta itse en halunnut, koska minulla ei ole niin isoa vuokaa, että annoksen saisi kerralla uuniin.


Vai miellyttäisikö makaronin sijaan spagetti? Kokeile tätä soija-spagettivuokaa!

Tai jotain ihan muuta soijarouheesta? Lämmin suositus mausteiselle soija-kaalipadalle!


P. S. Grillikausi lähestyy, ja sen fiilistelyyn löytyy virikkeitä Animalia-lehden seuraavasta numerosta! Linssinööri sai kunnian laatia lehden Vegepalstan, ja siellä on tällä kertaa herkullista grillattavaa. Numero 2 ilmestyy toukokuun puolivälissä. Lehden saa tilattua liittymällä Animalian jäseneksi tai kuukausitukijaksi, ja irtonumeron voi ostaa esimerkiksi Kulttikiskasta Kaisa-talosta Helsingistä. Palaillaan grillausasioihin myöhemmin myös täällä blogin puolella!

Vegaaninen makaronilaatikko

200 g (täysjyvä)makaronia

1 sipuli

1 dl soijarouhetta

1/2 kasvisliemikuutio

1 tl grillimaustetta

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl paprikajauhetta

1/2 tl juustokuminaa

ripaus valkopippuria

6 dl kauramaitoa

2 rkl soijajauhoa

1 tl soijakastiketta

1/2 tl suolaa

tilkka öljyä 

vettä

1. Silppua sipuli. Kuullota sitä pannulla öljyssä. Lisää pannulle soijarouhe ja murennettu kasvisliemikuutio.

2. Turvota soijarouhe kaatamalla pannulle yhteensä noin desilitra vettä. Kaada vesi pannulle muutamassa erässä ja paista soijarouhe-sipuliseos aina kuivaksi ennen kuin lisäät vettä.

3. Mausta seos grillimausteella, valkosipulijauheella, paprikajauheella ja valkopippurilla.

4. Sekoita keskenään kauramaito, soijajauho, soijakastike ja suola.

5. Kaada makaronit, soijarouheseos ja kauramaitoseos voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.


Vaivalloisuusaste: Jokseenkin helppo.

2-vuotiaan arvio: Makaronilaatikko kelpaa melkein aina. Viimeksi tosin kilpailevana houkuttimena pöydässä oli mummin tuomia soijanakkeja, joille laatikko ei oikein meinannut pärjätä.

Härkis kofta masala

Tulin ostaneeksi paketillisen valmiita härkis kofta -pyöryköitä, jotka on maustettu intialaishenkisesti. Pyöryköissä on sinänsä hyvä maku, mutta jotenkin ne tuntuivat kaipaavat kastiketta, joka toisi kokonaisuuteen hieman ytyä. Tein niihin masala-tyylisen mahdollisimman helpon kastikkeen, jossa mutkat on vedetty suoriksi ja eri mausteiden lukumääräkin pidetään maltillisena.

Tuloksena olikin hyvä ja simppeli yleiskastike intialaistyyliseen ruokaan. Tämä nostaa valmistuotteen aivan uudelle tasolle melko pienellä vaivalla.

Erityisesti kardemumma maistuu mielestäni tässä tosi hyvältä! Toisaalta, kardemumma nyt maistuu mielestäni hyvältä melkein missä tahansa. Tässä on joka tapauksessa yksi hyvä tilaisuus nautiskella siitä.

Härkis koftien sijaan voit käyttää mitä tahansa haluamiasi pyöryköitä tai muita kasviproteiinivalmisteita. Olen varma, että esimerkiksi Oumph tai Tzay-soijapalat toimisivat tässä hyvin.

Myös kikherneet tai vaikkapa isot valkoiset pavut sopivat varmasti kastikkeeseen, joko pelkästään tai pyöryköiden tai proteiinipalojen lisänä.


Olen aiemmin kokeillut samantapaista kastiketta Oumph-soijapalojen kanssa, tutustu siihen täältä: Oumph tikka masala

Härkis kofta masala

1 pkt härkis kofta -pyöryköitä (tai muita kasviproteiinipaloja)

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

n. 2 cm pala inkivääriä
öljyä

1 rkl garam masalaa

1 tl kurkumaa

1 tl kardemummaa

500 g tomaattimurskaa

2,5 dl kaurakermaa

1/2 tl mustapippuria

1/2 tl suolaa

1. Silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää garam masala, kurkuma ja kardemumma ja paista vielä hetki.
2. Lisää tomaattimurska ja anna kiehua ainakin muutama minuutti tai jos ehdit, hauduttele 15 minuuttia.
3. Lisää kaurakerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos sauvasekoittimen kulhoon tai muuhun korkeaan astiaan ja soseuta.
4. Paista härkis kofta -pyörykät pannulla. Lisää joukkoon soseutettu kastike.
5. Tarjoa riisin kanssa.


Vaivalloisuusaste: Jokseenkin helppo. Kastikkeen soseuttaminen tuo pientä lisävaivaa eikä sinänsä ole edes pakollista. Itseäni kastikkeen sileys miellytti kuitenkin sen verran, että tuntui vaivan arvoiselta. Hyvyyden ja helppouden suhde on joka tapauksessa kohdallaan!

2-vuotiaan arvio: Pitkällisen karjumisen jälkeen maistoi pyörykästä noin neljäsosan, mutta siihen se sitten jäi.

Helppo vegaaninen rahkapiirakka

 

Rusinoilla vai ilman? Se on yksi niistä sinänsä merkityksettömistä mutta periaatteellisesti suurista arjen kysymyksistä, joissa pitää valita puolensa. Siis samaa osastoa kuin kummin päin vessapaperirulla laitetaan telineeseen tai kumpi kuuluu päällimmäiseksi, juusto vai leikkele.

Itse tykkään kyllä rusinoista sellaisenaan, mutta en erityisemmin välitä sekoittaa niitä mihinkään kuumennettavaan ruokaan, jossa ne turpoavat ja pehmenevät. Siksi tein tämän rahkapiirakan ilman niitä. Se ei kuitenkaan estä sinua sekoittamasta täytteeseen rusinoita, jos niistä pidät. Miten on, valitsetko oman piirakkasi rusinoilla vai ilman?

Soijarahka on todella mukavan makuinen piirakan täyte, jota tässä piristetään sitruunalla. Kun piirakka on vielä varsin helppo valmistaa, mietinkin, miksi sitä ei ole tullut tehtyä useammin. Piirakka sopii pääsiäiseen mutta myös mihin tahansa arjen tavalliseen kahvihetkeen.

Lehmänmaitorahkaa tähän ei tosiaan tarvita, vaan Alpron Go On -soijarahka hoitaa saman asian. Soijarahkalla on vieläpä se mainio ominaisuus, että se hyytyy uunissa, joten kananmunaakaan ei täyte kaipaa.

Vegaaninen rahkapiirakka

Pohja

100 g margariinia

3 dl vehnäjauhoja

1/2 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

2 rkl vettä

Täyte

400 g soijarahkaa

1 dl sokeria

1 tl raastettua sitruunan kuorta

1/2 sitruunan mehu

1/2 tl vaniljajauhetta

(rusinoita)

1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon pehmeä margariini ja vesi. Sekoita käsin, kunnes taikina on tasaista.

2. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.

3. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista vielä 20 minuuttia.

4. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua, jotta se jähmettyy.

Vaivalloisuusaste: Yllättävänkin helppo. Jos haluaa vielä helpottaa ja nopeuttaa, voi käyttää valmista piirakkataikinaa. Niistäkin löytyy vegaanisia vaihtoehtoja.

2-vuotiaan arvio: "Haluan lisää kakkua!"